Sinä lähdit ja minä jäin yksin.
Luulin täyttäväni koko kodin
omilla toiveillani ja tekemisilläni.
Huokasin tyytyväisenä,
kun näin autosi valojen häipyvän
illan pimeyteen.
Laitoin takkaan tulen,
sillä jotenkin tuntui viileältä,
vaikka äsken lähdön tohinassa
ihan hiki tuppasi pintaan.
Tulen loimu lämmitti myös sisintäni.
Menin vuoteeseen myöhään,
luin lehtiä ja selailin jotakin kirjaa
yöpöydältäni.
Nukuin sängyssä poikittain,
sillä halusin nauttia tästä
ylellisestä väljyydestä.
Uni ei kuitenkaan tullut.
Ajatukset lensivät hätäisesti.
Eivät malttaneet jäädä pohdiskelemaan,
vain hipaisivat asiaa ja toista.
Talon ja metsän äänet voimistuivat ja
herkistyin kuuntelemaan niitä valppaana.
Kääriydyin tiukasti peittoni sisään,
vedin tyynysi kainalooni ja yritin nukkua.
Hiljainen yksinäisyys pakotti minut kuitenkin
pohtimaan syvemmin tuntojani.
Minulla oli ikävä sinua!
Yksinäisyys tuntui heti lämpimämmältä.
Olin onnellinen, että minulla on sinut,
jota voin ikävöidä silloin,
kun en ikävöi yksinäisyyttä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno ja kuvaava runo kaipuusta yksinäisyyteen kun on läheinen rinnalla! Samaa aihetta olen minäkin käsitellyt!
Ihana! Kyllä...yksin olossa on puolensa...varsinkin silloin kun on onnellinen. Tämä runosi on ihanan tasapainoinen...juuri näin täytyykin olla :))
Tämä suorastaan loistaa!
Voisinpa ajatella samoin. Olet todella taitava
kirjoittaja ja positiivisuutesi on kuin aurinko keskellä synkkää talvea :)
Hienoa!!!
Koskettava runo
Koskettaa syvältä
Niin tuttua on runosi sanoma. Sitä, kun jää yksin se kaipaus ja ikävä tulee.
Kaunis ja herkkä runo:)
Hyvä runo.
Jotenkin tuntuu, että olen itsekin kokenut täsmälleen samoja tunteita,ajatuksia.
Hienosti kerrot runossasi-ensin vapauden tunteen joka kuitenkin muuttuu ikäväksi.Loppulause mielestäni kruunaa koko runon.
liiankin tuttua ollakseen totta. sitä ain kuvittelee kuinka ihanaa on saada elää yksin ja sit kun näin käy tulee kaipaus ja ikävä.
Wautsi,- tämä oli oikiastansa meleko jännittävä runo,- piti ahamia loppuhuipennuksehen asti kovalla kiiruhulla ja sitte se kopsahti täysillä,- tämä sopii mun tilanteehin oikeen hyvin. Oon useimmiten just näis runon loppulauseen tunnelmis ja tykkään jotta niin on hyvä ,--ei estä olemasta onnellinen.
Kiittelen sanoostas !!!!!!
kaunis herkkä runo, ihmisenä olemisesta, itsekkäistä ajatuksistakin, mene nyt että saan olla rauhassa, tunnelmasta, jota takkatulen voimin lämmitit, kuitenkin, hetki hänen lähtönsä jälkeen, mikään ei tunnukaan niin erinomaiselta kuin on kuvitellut, tuo vuode, poikittain nukkuminen, ja ikävä, tyynyn kanssa nukkuen, kaipuu joka kertoo välittämisestä, kertoo suurin sanoin runossasi vahvasti rakkaudesta, hienosta vahvasta aikuisen rakkaudesta, jonka todella onnistuneesti olet tähän luettavaksemme pukenut
Tämä on kipeä tilanne, jossa mukana on monet tunteet.
Runossasi on paljon tuttua minulle, kaipuu nauttia hetki yksinolosta, kunhan toinen palaa aikanaan. Tuo sängyssä poikittain nukkuminen nauratti minua, koska itsekin teen niin, kun se on mahdollista....Minäkin luen silloin kirjaa sängyssä ja kääriydyn tiukasti peittoon. On ihanaa, jos saa mahdollisuuden ikävöidä kuin alkuaikoina.....Pidin kovasti runostasi.
Oi, opimme aina vain enemmän itsestämme.
Kyllä sitä ruhtinaallista yksinoloakin osaa joskus arvostaa...hienosti tuot asian tässä esille niin, että on kuin olisi ikkunassa katselemassa.
Tämä on tuttu tunne,olet todella hyvin pukenut tunteet sanoiksi.tämän otan suosikkeihini.ihana runo!
Tasapainoista tekstiä, jossa tunteet vaihtelevat kielikuvien kanssa. Todentuntuinen.
Elämää