Suru hiipi
Suru hiljaa hiipi
luokse ilon
antoi aran suukon
ilon poskelle
Ilo pelästyi kovin
alkoi itkemään
Suru neuvottomana
päänsä jo painoi
Silmät anteeksi pyysi
halusin vain syleilyysi
tajuan sen
olin tahditon
ja nyt katoan pois
Suru lähti ilon luota
elämään aikaa ilotonta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi