niin raskaita hetkiä
tuskaisia muistoja
joka hetki sua miettiä
viereltäni etsiä
ja taas
yksinäisen avuttomia huutoja
vailla nimeä
mies kulkee tiellä
ja kerjää sääliä
kuinka kukaan auttaa voisikaan
kuinka kukaan voisi lohduttaa
on vain tie joka kovaksi tallautuu
on vain hetki joka iäksi umpeutuu
ja railo aukenee
tuon tumman veen
jota kohti kuljen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lohduttomat, raskaat askeleet.
Apeus säilyy alusta loppuun ilman pienintäkään valonsädettä. Jotenkin tuo kursiivi vain korostaa runon tummaa sävyä.
Uhhui kuinka synkeissä syövereissä ystäväni kuljetkaan; runosi on niin alakuloinen että lyijymäinen tunne valuu omiinkin jäseniin.
Varo heikkoja kevätjäitä :) (vrt. railo)
Sivut