Vesterisen ääni soi
ja mun mieli hiljaa ilakoi
kun kuvittelen
asuvani sun pöydän alla
ja syön vain palat jotka
armollisesti annat
En mitään pyydä
olen tottunut odottamaan
kuulen sun askeleet
kun sä nukkumaan meet
ja kun valot sammuu
laitan silmät kiinni
Hitaasti tunti kuluu
ja mitä sitten tapahtuu
Hento kuiskaus ..tule..
saa mieleni herkistymään
Tämän
pienen ressukan saat
aivan kokonaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut