sade on tauonnut
pilvet pois kaikkoaa
mies kuumeinen
silmänsä avaa
kolme päivää ja yötä
sade niin kylmästi
ruutuihin löi
mies kuumeinen
houraili hikoili
huusi nimeltä häntä
jota rakasti yli kaiken
joka sanansa söi
on niin hiljaista nyt
mies nousee
hoippuu
hän on niin väsynyt
mikä mieleen häivähti
miksi kuumeinen käsi vapisi
muistiko hän
silmät kauhistuneet
muistiko lauseen
joka katkesi
muistiko elottoman
naisen ääriviivat
muistiko huulet
jotka olivat
jotain toista suudelleet
aurinko lämmittää
on polku lammelle
umpeen kasvanut
lintujen lauluun peittyy
ääni surusta
tukahtunut
askeleet
lampeen kahlatut