ja taas
en tiedä miksi
niin kylmästi
kylmästi
huokaa tuuli
se surulla täyttää rintani
ja muuraa kiinni
mun suuni
iskusi osui sydämeen
se kaiken muuksi muutti
oi miksi olin
se ihminen
joka valheisiin
näin luotti
tiedän
päivät ne kuluu
ja uudelleen
kuin houkka
verkkoon kutsuvaan
lennän
niin luulen
tuskan jo poistuneen
ja taas mieli on
onnen unelmia täynnä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi että sentään. Tässä tuli esiin koko tunnelataus.
Varsinkin toinen säkeistö osui ja kolahti.
Hieno kokonaisuus, ja upeasti kerrot siitä miten aina uudelleen ja uudelleen voi sortua samaan uudeleen, uskoa jälleen vanhat valheet.
Todella upeaa.
Kuin osaisit ajatuksiani lukea tai sydämen tunoja sanoiksi pukea.. Ilmeisesti löytyy muitakin sinisilmäisiä särjettyjä sydämiä.
Oi, miten ihanaa taas!Mitä muuta osaisin sanoa tuon onnen jälkeen!
Sivut