vain yön hiljaisuus seuranain
vain pimeys arkana olallain
piirrän ilmaan
ajatusteni ympyröitä
se kipu mi hetkeksi hellittää
saapuvi taas ja viivähtää
eikä lähde pois
ilman kyyneleitä
ei hiljaisuus kuule kun itken niin
ei pimeys tartu mua käteen kiin
ne ovat lähellä mut kuitenkaan
ei ole keinoa millä lohduttaa
vaan aika saapuu tukka hulmuten
se kivun ottaa jo vangikseen
ja heittää tilalle
ilon papanoita
kipu vankina tuskaansa valittaa
vaan aika se nauraa ja rallattaa
ja kuiskii mulle
sanoja ihanoita
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän tämän elämänmakuisuudesta. Aika surra, surunsa läpitunkemana olla, aika elää iloisten rallatusten ja sanojen kera. Jännä heilahdus alun surullisuudesta lopun kepeään kansanlaulumaisuuteen.
Yö ja hiljaisuus, ajatukset kiertää kehää, ei ystäviä lähellä tai saa kiinni. Yksin on taisteltava kipujen kanssa kunnes aamu sarastaa, ehkä silloin on helpompaa.
Kerätkää iloja
monia kiloja
kertokaa kaskuja
hupsuja piloja.
Täyttäkää mustunut
murheiden kuilu
etsikää kätköistä
lapsuuden huilu.
Aikapa hyvinkin,
huomasin sen jo, välillä se kipu vielä muistuttaa, suolaa haavoihin ruiskuttaa.
Itku huuhtelee suolan pois.
Ihania sanoja sulle suoda sois:
Rakastaa, haluaa, ihanaa, olla vaan..
Oih, miten suloinen runo! Alun kipeistä tunteista rallattaviin tunnelmiin!
Ny pittää kyl kaivaa nessut esiin*nyyh*
Kaunista.
Sivut