Samaistun
-sateeton hetki tuo itsensä ilmi
kuurojen välissä.
Yksinäinen lapsi nojaa seinustaan koulun pihalla.
Aistimme ovat kehittyneet samoin.
Goottityyliin meikattu tyttö pudistelee hameen helmojaan.
Kuoremme eivät ole appelsiinin
vaan omenan.
Miehestä lähes tietämätön koristelee hiuksensa kuin geisha.
Tajuan liikaa
voidakseni ymmärtää.
He ovat kuin valoköynnöksiä.
Kiedon heidät puutarhani pensaisiin
kilpailemaan katulamppujen kanssa.
Voisinpa ottaa erilleen yksittäisiä tuikkuja,
tuudittautua niiden hohteeseen
herätessäni keskellä yötä.
Maanteistä ei voi erottaa ripeksintää,
kivetyksellä ei vielä virtaa noroja.
-sateeton hetki tuo itsensä ilmi
kuurojen välissä.
Yksinäinen lapsi nojaa seinustaan koulun pihalla.
Aistimme ovat kehittyneet samoin.
Goottityyliin meikattu tyttö pudistelee hameen helmojaan.
Kuoremme eivät ole appelsiinin
vaan omenan.
Miehestä lähes tietämätön koristelee hiuksensa kuin geisha.
Tajuan liikaa
voidakseni ymmärtää.
He ovat kuin valoköynnöksiä.
Kiedon heidät puutarhani pensaisiin
kilpailemaan katulamppujen kanssa.
Voisinpa ottaa erilleen yksittäisiä tuikkuja,
tuudittautua niiden hohteeseen
herätessäni keskellä yötä.
Maanteistä ei voi erottaa ripeksintää,
kivetyksellä ei vielä virtaa noroja.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin nämä muutamat täällä julkaisemasi tekstit.
Näistä heijastelee jonkinlainen pettymys ja käpertyminen elämään, ihmiseen ja itseensä. Aika tai varas olisi syönyt luottamuksen ja jäljelle on jäänyt lukittuja ovia, tapahtumattomia asioita. Tunnistaessaan tämän haluuakin suojata itseään ja tyytyä siihen mitä ei ole tapahtanut, sensijaan, että vielä kurottaisi maailmaan.
Mielenkiintoisesti ja omintakeisesti kirjoitat. Pidän tavastasi kirjoittaa, jossa jokaiselle lukijalle jää mahdollisuus piirtää ja värittää moniulotteinen kuva lukemastaan.
Tämä elämä on kieltämättä ollut täynnä kolhuja hyvinkin varhaisista vaiheista asti. Lapsuuden ja nuoruuden kiusaamiskokemukset ovat olleet niin haavoittavia, että ne säteilevät tähän päivään. Huomaan valitsevani ihmissuhteissa aina samoja rooleja. Traumaattista käytöstäkään ei aina tunnisteta, ja reaktiot ovat olleet pahimmillaan todella julmia. Lukittuja ovia on paljon, mutta runojeni sisällöstä huolimatta pieni toivonkipinä on edelleen olemassa, ja terveitä yhteyksiäkin löytyy. Tavallaan saatan halutakin tuoda synkimmät hetkeni nähtäville, että ne saisivat jonkinlaisen oikeutuksen. Yksi motiivi on myös kuvata ihmisyyden kielteisiä puolia, arkipäivän pahuuttakin.
Kiitän palautteesta. Runot ovat minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni, kertoa omaa ainutlaatuista tarinaani. Jos lukija tulee kosketetuksi, se on eräänlainen voitto. Erityisesti pyrin siihen, että runoistani riittää pohdittavaa useammallekin lukukerralle.