Riidan
sytyttävä kipinä
ahdasta elämää
tuntea pelko
itsessä ja toisessa
kampaamalla rakkautta
vastakarvaan,
puolimatkaan juuttuneena
aivan kuin
tie kulkea olisi teljetty
jottei kukaan voisi
työntyä ohi
liukua pois
avaruuden mustista
aukoista,
kadota tai
imeytyä
inhimillisyyteen
onttoon vastarintaan,
joka tekee kipeää,
tehden tietoiseksi
olemassaoloon
mahdollisuuteen
hyvästellä
vanha elämä,
joka oli
ollut niin suolan
kyllästämää
ettei siihen voinut
edes hukkua
~~~~~~~~
kielletty alue
ilman rajoja
miten kaikki
kaikkoaa pois ja
samalla
ryntää päin
ajatukset,
jotka tanssahtelevat
hetken vapaudessa,
yhtyvät pimeyteen
härnäävät ja
katoavat nautinnon
hetkestä
valuen voipuneena
satulasta,
halusta tulla nähdyksi
kuoriutumalla nahkastaan
kuin käärme,
kypsyen tunteessa
oikean ja väärän
lihan ja periaatteiden
välissä
kykenemättä rakastamaan
pakosta tai
halusta
syrjään vetäytyvä
eläin
kuulla saranoiden
kääntyminen,
vuodenaikojen vaihtuminen
valuutta, joka
rikkauden sijaan
tuomitaan väärennöksestä
hiljaisuuden hyppiessä
tasajalkaa,
kuulla pilvien
siirtymisen horisonttiin
kellua monen seinän
ympäröimänä,
toivoa olevansa
aina joku toinen
ikuisesti
parantumaton haava,
joita pestään kyynelillä
ja häväistään pelolla
jotta ikkunasta
ei näkyisi uusi päivä,
valo joka jokaiselle
suodaan ja vain
harvat sen näkevät
joen, joka
tulvii yli
kynnyksen,
tuo kuohuvan
vieraan
sielun, jolla on
ruumis,
sen joka
ajattelee
rakkautta
sen jolla
on lupa sanoa se
ääneen
saari, jonka
luokse
ei näe ylittää
~~~~~~~~
aurinko viipyy
matkoillaan yhä
pidempään ja
voimatta tunnistaa
maasta nousevaa
väkevää kutsumusta
sen kykyä raottaa
mielen verhoja,
elämän suomaa
loistoa,
sitä mitä
voisimme olla
elämän ollessa elämää
ja rakkaus rakkautta
meidän valintamme
kärsiä tai nauttia,
synnyttää nupullaan
oleva hymy
joka aukenee
ja kertoo salaisuuden
herättää
säkenöivät hermoradat
hellät ja haaveelliset,
jotka kiemurtelevat
salaisuuteen
resuisen riekaleisiksi
hioutuneeseen sieluun
ymmärtää kuinka
komennettu katoaa,
kylmyys ja kuivuus
ovat aina reunalla
odottamassa velaksi
ostettua huomista
tuskan tähteä,
johon kaikki
ymmärtämättömyyttään
kurottavat, mutta kukaan
ei halua riutua olemattomiin
luonnollinen selitys
tunnistaa hyvää
tahtova uskallus,
parvi johon
liittyä,
enää tarvitaan
kyky tahtoa
samaan suuntaan,
yhtenevään lentoon
syy elää
sulkea silmät
saapua taas
lavalle, jossa
tuulen tukema
pohjaton rakkaus
kelluu
tulva, joka
ei näe turvaa
se on aina enemmän
sytyttävä kipinä
ahdasta elämää
tuntea pelko
itsessä ja toisessa
kampaamalla rakkautta
vastakarvaan,
puolimatkaan juuttuneena
aivan kuin
tie kulkea olisi teljetty
jottei kukaan voisi
työntyä ohi
liukua pois
avaruuden mustista
aukoista,
kadota tai
imeytyä
inhimillisyyteen
onttoon vastarintaan,
joka tekee kipeää,
tehden tietoiseksi
olemassaoloon
mahdollisuuteen
hyvästellä
vanha elämä,
joka oli
ollut niin suolan
kyllästämää
ettei siihen voinut
edes hukkua
~~~~~~~~
kielletty alue
ilman rajoja
miten kaikki
kaikkoaa pois ja
samalla
ryntää päin
ajatukset,
jotka tanssahtelevat
hetken vapaudessa,
yhtyvät pimeyteen
härnäävät ja
katoavat nautinnon
hetkestä
valuen voipuneena
satulasta,
halusta tulla nähdyksi
kuoriutumalla nahkastaan
kuin käärme,
kypsyen tunteessa
oikean ja väärän
lihan ja periaatteiden
välissä
kykenemättä rakastamaan
pakosta tai
halusta
syrjään vetäytyvä
eläin
kuulla saranoiden
kääntyminen,
vuodenaikojen vaihtuminen
valuutta, joka
rikkauden sijaan
tuomitaan väärennöksestä
hiljaisuuden hyppiessä
tasajalkaa,
kuulla pilvien
siirtymisen horisonttiin
kellua monen seinän
ympäröimänä,
toivoa olevansa
aina joku toinen
ikuisesti
parantumaton haava,
joita pestään kyynelillä
ja häväistään pelolla
jotta ikkunasta
ei näkyisi uusi päivä,
valo joka jokaiselle
suodaan ja vain
harvat sen näkevät
joen, joka
tulvii yli
kynnyksen,
tuo kuohuvan
vieraan
sielun, jolla on
ruumis,
sen joka
ajattelee
rakkautta
sen jolla
on lupa sanoa se
ääneen
saari, jonka
luokse
ei näe ylittää
~~~~~~~~
aurinko viipyy
matkoillaan yhä
pidempään ja
voimatta tunnistaa
maasta nousevaa
väkevää kutsumusta
sen kykyä raottaa
mielen verhoja,
elämän suomaa
loistoa,
sitä mitä
voisimme olla
elämän ollessa elämää
ja rakkaus rakkautta
meidän valintamme
kärsiä tai nauttia,
synnyttää nupullaan
oleva hymy
joka aukenee
ja kertoo salaisuuden
herättää
säkenöivät hermoradat
hellät ja haaveelliset,
jotka kiemurtelevat
salaisuuteen
resuisen riekaleisiksi
hioutuneeseen sieluun
ymmärtää kuinka
komennettu katoaa,
kylmyys ja kuivuus
ovat aina reunalla
odottamassa velaksi
ostettua huomista
tuskan tähteä,
johon kaikki
ymmärtämättömyyttään
kurottavat, mutta kukaan
ei halua riutua olemattomiin
luonnollinen selitys
tunnistaa hyvää
tahtova uskallus,
parvi johon
liittyä,
enää tarvitaan
kyky tahtoa
samaan suuntaan,
yhtenevään lentoon
syy elää
sulkea silmät
saapua taas
lavalle, jossa
tuulen tukema
pohjaton rakkaus
kelluu
tulva, joka
ei näe turvaa
se on aina enemmän
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Selite taas... maratonin pitkä ;) Koskea on helppo antaa, ja itsekin koskea, jakaa iloa ja tuottaa hyvää, ja kuten eräässä runossani vähän aikaa sitten sanoin - kohdella kuin rakastaisi, vaikkei rakastaisikaan - mutta siihen se usein jääkin... ehkä osa syy on, ettei vain ole osunut kohdalle sitä "todellista" rakkautta tai sitten ei vain enää halua edes... on helpompaa pitää kaikki kevyempänä, helpompaa pitää vain itsensä onnellisena, ilman että pitäisi huolehtia jostain toisesta ja hänen onnellisuudestaan... ehkä vain ei enää usko sen kuitenkaan kestävän, joten miksi tehdä elämästä turhan vaikeaa... ja jottei tästäkin tulisi maratonia, niin totean tässä kohtaa, että ajatuksia herättävä selite ;) :D
Sivut