Sinä olet
enää sumuna
mieleni rajamailla
ja pelkään,
että unohdan
kuinka hymyilet
rutistat niin tiukasti
(molemmilla kyyneleitä silmissä)
kuinka muutimme
yhdessä satumaahan
kauneimpaan paikkaan
koko maailmankaikkeudessa
Lensimme keijuina,
tutkimme maailmaamme
aamusta iltaan,
nauroimme posket kipeiksi,
nukuimme yömme yhteisten terälehtien alla
Karttaa paikkaan kauneimpaan
ei kai enää
ole olemassakaan
Sydämeni kipuilee
etsii osaansa,
joka on oleva
aina sinun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olisin voinut kommentoida kaikkia runojasi, kirjoitat niin kauniisti. Tähän nyt kuitenkin tartuin. Ihana tunnelma, satumaista ja kipeää samaan aikaan. Kyllä sinä vieläkin osaat. Älä päästä sanoista irti.
Ihana runo, kauniisti osaat tuoda vaikean asian esiin ilman, että se puristaa koko kehoa kasaan
Kaunis, kipeää tekevä runo
Sivut