uniset lapset
sydämeni kaarnaveneessä
yhtymäkohdassa hennon ja vahvan
unipurjehdusta vasta opettelevat
henkensä vaaransivat syntymällä
tuntemattomaan mieleni maailmaan
toivoni tumat
avaruuden aalloilla
äänesi pitäisi pienten muistaa
ihoni kuumasta katseesi tuntea
välähdyksestä pinnallasi tunnistaa oma
sydän samasta sielusta louhittu
kun lehtisydämelläni seilaatte
niin kurottakaa vain sellaiseen virtaan
joka ojentaa lapsensa teitä vastaan
ei liian pitkälle
liian syvälle
vuorovesiaaltoihin liian korkeisiin
ettei kaadu kallis pursi
putoa kyydistä pienet aarteeni
ettei lävistä lehtimiekka
kastepisaraa kärjen päällä
ettei lapseni tarinoiksi
suuriin aaltoihin hukkuneista
sillä me olemme kaikki mitä
on jäljellä tähän hetkeen
minä ja kaarnalapseni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä runo lapsille.
Tykkäsin kovasti.
Aivan hämmentävän upeaa. Kaunista ja
herkkää. Sadunomaista ja viisasta. Tämä runo kipuaa suurten runojen joukkoon.
Herkkä, hyvä runo
uimaa, antautuvaa huumiointia, hellyys käsissämme tässä ja näissä asioissa! Upea!
Sivut