olin palvellut kaksipäisiä lohikäärmeitä
poistanut kartoiltasi kauneimmat saaret
kävellyt vetten päällä, ohittanut kopeasti apua huutavat sielut
niin kiihkeästi etsinyt vapautustani
että en nähnyt
se olinkin minä
jonka kasvot katsoivat kahteen suuntaan
jonka jalkojen alla maa kovertui synkimmäksi mereksi
täyttyi ripsiltäsi tippuvista kyynelistä
joka huusi sormenpäidesi kosketusta rumuuden ja turhuuden kiehuvasta merestä
ja tässä minä alastomana edessäsi makaan
kauneimpana päivänä keväthangella
aurinkokin jo myönnytystään tarjoaa
lupaa etsiä pilven sinestä suojakseni
sinne kirkkautensa hetkeksi piilottaa
Ei!
olen sinut niin pitkäksi aikaa unohtanut
niin usean elämän ajaksi
ja nyt olen tässä
jokaisen soluni säkeen
sinulle luettavaksi annan
otatko vielä minut?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkää ja vahvaakin, hyvä runo
Sivut