kun pimeys laskee armon viittansa päivälle peitoksi
onnelliselle, onnettomalle
avaan ikkunani sinulle
että puhaltaisit syvälle etsijän sydämeen, matkaajan mieleen
puhdistaisit pölyttyneet ennakkoluuloni
auraisit ajatuksilleni uudet urat
tarjoan tuikun tuhansista tarinoistasi, keräämistäsi kohtaloista
jaa ne kanssani
että ymmärtäisin miksi sokealla miehellä on onnellinen hymy, miksi nuori nainen itkee valtameriä
tietäisin muuta kuin oman iloni ja tuskani
oppisin näkemään tuulen syntyhetken
kuulemaan mykkien sanattomat tarinat
tule tuuli tule
avaan ikkunani sinulle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erikoinen runo ja kuitenkin niin selvälukuinen, ymmärrettävä.
Todella herkkää tekstiä, joka ottaa lukijan mukaansa vahvasti heti alusta lähtien ja vie kevyesti loppuun asti.
Paranee vain loppuaan kohden kruunaten runon.
Kaunnisti sanasi valitset, tunteistasi kerrot.
Näen tiivistettynä "ikkunasi avauksen" vieläkin huikeampana. Kokeileppas!
Sivut