Ei sitä pysty huijaamaan parhaimmatkaan pelurit, taitavimmatkaan pokerinaamat.
Avaa ovet potkuillaan tai livahtaa
salaa takahuoneesta.
Tuoksuu muukalaiselta. Tupakalta ja vieraalta maalta.
Koskaan ei liity rinkiin vaikka pyydettäisiin. Maksettaisiin.
Jakaa kortit ilmekään värähtämättä.
Sydämemme riekaleina.
Patamme tyhjät.
Neliömme vinot.
Ristit odottamassa.
Ja me pelaamme.
Hikisin kämmenin tai kuivin kourin.
Kunnes peli päättyy.
Selvillä voittajat ja häviäjät. Luovuttajat.
Ovi heilahtaa ja hän on poissa. Sytyttää tupakan ja heittää tikun peräänsä.
Lasinsa täytetään jo valmiiksi. Varataan paikka puhemiehelle. Kuivaillaan kärsimättöminä laseja.
Odotetaan uutta jakoa. Uusia pelureita.
Saapuuko savuinen tuuli jo tänään?
Selite:
Että tällaista tajunnan virtaa näin työviikon jälkeen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvät kuulijat... ja leikiksi luulijat,
tämä tarina on tosiaan aikuinen,
esimerkillinen ja kummallinenkin.
Merkittäviä kortteja voi lähetellä
niin kauan kuin posti kulkee
ja leimasimessa riittää mustetta.
Siellä missä kolmekin kokoontuu,
on kohta jo joku jakamassa...
Sivut