pienet jalat töppösissä
kengissä jo suuremmat
painavammat askeleet
jolloin mieli pyörtää jo ajatusten saarta
saari jakautuu karikkeiksi
hysteerinen tuuli tuo myrskyt
itkun ja kyyneleitä
jotka vaatisivat avoimen sylin
kylkiluiden kupeeseen
sieluuni syvälle käpertyneenä
on vuosisatainen paino
astu ja kevennä
sillä jokaisen äänesi sävyn
olen tallentanut korvien, ajatusteni taakse
routa on sulanut
sillä suudelmissasi on ikuinen tuli
haluan tämän pakonomaisen tunteen
himoitsen elämää juuri nyt
kun vain tietäisin ...
Selite:
Kuinka vaikeaa on kasvaa töppösistä aikuisuuden kenkiin.
Ja miten hankalaa on ollut viime aikoina saada syntymään lyhyitä, ytimekkäitä runoja =(
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkää kaunista kerrontaa
Aluksi askel on hapuileva, "mieli pyöstä ajatusten saarta" kuvaa hyvin ettei töppösissä kulekeva tiedä oikein minne menisi. Lupussa kulkijan tekisi mieli ottaa kunnon loikkia, vaikka ei vieläkään tiedä varmasti, minne. Runo kuvaa hyvin taaperrustamme elon taipaleella.
Vahva runo mielestäni. Mielenkiintoinen. Pidin.
Tätä elämänkertaa elin lukies täysillä eläytyen.
Tätä se elämä on, sitä katteloo paikkaansa vaikka tietää jotta on se paikka mihinkä on jääny. Unelma ja haave siitä rakkaudesta joka täyttää syrämmem joka sopukan. Runon pituushan ei oo mikää vika, ei ollenkaa, tätä tarinaa maisteloo monikertoohin vielä, tälläästä meiran monien elo ja kuluku on niistä töppösistä isoohin kummisaapahisihin asti.
On hyvä tallentaa ne hyvät hetket, äänet ja kosketusten muistot niiren päivien varalle joita aina välillä tuloo.
Herkkää kuvausta lapsesta aikuiseksi. Niinpä, toisinaan se voi olla vaikeaakin, mutta se on hienoa, kun oivaltaa uusia asioita, joita ei ennen ole ymmärtänyt.
Niin herkkää ja kaunista, juuri omaan elämäntilanteeseen sopiva.
Hieno ajattelemisen aehetta herättävä runo!
Melekeen yhtä vaekaata on suha pysymään vanhempana housuja jalassaan ileman henksellöetä;))
hienoa taidetta
Elämänmakuinen herkkä runo.
Itsetutkiskelua, elämän pohdintaa.
Lapsen töppösistä aikuisen kenkiin
on pitkä ja vaihteleva tie, mutta kun
antaa aikaa niin sujuu....niin myös
runoilu.
Tässä on lämpöä
tulta, kasvua,
niin paljon kaikkea
kaunista,
wau!
*saari jakautuu karikkeiksi
hysteerinen tuuli tuo myrskyt
itkun ja kyyneleitä
jotka vaatisivat avoimen sylin*
Runosi soveltuu tulkinnallisesti moneen - kuten myös runojen ajoittain karikkoiseen kirjoittamiseen ja aidon, kannustavan ja rakentavan runoystävyyden korvaamattomaan merkitykseen silloin. Kuinka paljon Sinä olet jo minulle antanut - kiitollisuuttani ei voi sanoin kuvata.<3<3
Minä tykkään olla poikanen.
Upeaa runoutta kulkien kulkee niin taidolla lukijan korvien vääliin runosi. Nautin...
elämisen onnea etsimässä
levoton mieli onko nyt kenkuset sopivaiset
keventyykö kerran tässä askel vaikka jjuoksuun heittäis...
omintakeista runoutta11
Ei aina tarvita paljon, kun kallioinen
pikkuinen karikko kylmänä jalkojen alla,
tuulten riepottelemana, kylmän vede
huuhto, kääntyy saareksi, johon hyvä hakeutua
suojaan, turvaan, lämpimään, Rakkauteen.
Tarvitaan vain Hän, joka kuulee, ymmärtää
ja toteuttaa ... Rakastamisen unelmaa.
Tämä oli Runo, joka sai minut, niin kuin huomaat,
elämään mukana tässä tarinassa ihan oikeasti.
Kuvat, ajatukset, toiveetkin kohosi mieleen
ja ne kirjoitin.
Eli tähän tekstiin on helppo päästä sisään,
kulkea, kokea ja nauttia.
Alusta loppuun eheä, rikas ja vakuuttava
Runo.
Hieno.
Herkkä, hyvä runo
niin, on erilaisia aikoja erilaisia runoja, näissä viime runoissasi n vahva kaipauksen surumielisyyden tunnelma, kun sinä sanot että tahdot kevennystä elämää juuri nyt, niin varmaan sinä toimit niin että mieli kevenee runot lyhenee ja jonkunlainen onnellisuus astuu kuviin, runo on rehellinen ja hyvä
Tosi syvällinen
ja hieno
syvällinen ja vahvaa tunnetta
runo voi olla lyhyt ja ytimekäs tai pikä ja viipyilevä, se on kuin vatsan toiminta, nopeasta purkauksesta tai pitkästä ponnistuksesta, molemmista seuraa vapauttava tyhjentynyt olo
Tämä on oikein hyvä ja puhuva runo.Ei runon pituudella ole merkitystä.
Herkkää kaunista kerrontaa
Aluksi askel on hapuileva, "mieli pyöstä ajatusten saarta" kuvaa hyvin ettei töppösissä kulekeva tiedä oikein minne menisi. Lupussa kulkijan tekisi mieli ottaa kunnon loikkia, vaikka ei vieläkään tiedä varmasti, minne. Runo kuvaa hyvin taaperrustamme elon taipaleella.
Vahva runo mielestäni. Mielenkiintoinen. Pidin.
Tätä elämänkertaa elin lukies täysillä eläytyen.
Tätä se elämä on, sitä katteloo paikkaansa vaikka tietää jotta on se paikka mihinkä on jääny. Unelma ja haave siitä rakkaudesta joka täyttää syrämmem joka sopukan. Runon pituushan ei oo mikää vika, ei ollenkaa, tätä tarinaa maisteloo monikertoohin vielä, tälläästä meiran monien elo ja kuluku on niistä töppösistä isoohin kummisaapahisihin asti.
On hyvä tallentaa ne hyvät hetket, äänet ja kosketusten muistot niiren päivien varalle joita aina välillä tuloo.
Herkkää kuvausta lapsesta aikuiseksi. Niinpä, toisinaan se voi olla vaikeaakin, mutta se on hienoa, kun oivaltaa uusia asioita, joita ei ennen ole ymmärtänyt.
Niin herkkää ja kaunista, juuri omaan elämäntilanteeseen sopiva.
Hieno ajattelemisen aehetta herättävä runo!
Melekeen yhtä vaekaata on suha pysymään vanhempana housuja jalassaan ileman henksellöetä;))
hienoa taidetta
Elämänmakuinen herkkä runo.
Itsetutkiskelua, elämän pohdintaa.
Lapsen töppösistä aikuisen kenkiin
on pitkä ja vaihteleva tie, mutta kun
antaa aikaa niin sujuu....niin myös
runoilu.
Tässä on lämpöä
tulta, kasvua,
niin paljon kaikkea
kaunista,
wau!
*saari jakautuu karikkeiksi
hysteerinen tuuli tuo myrskyt
itkun ja kyyneleitä
jotka vaatisivat avoimen sylin*
Runosi soveltuu tulkinnallisesti moneen - kuten myös runojen ajoittain karikkoiseen kirjoittamiseen ja aidon, kannustavan ja rakentavan runoystävyyden korvaamattomaan merkitykseen silloin. Kuinka paljon Sinä olet jo minulle antanut - kiitollisuuttani ei voi sanoin kuvata.<3<3
Minä tykkään olla poikanen.
Upeaa runoutta kulkien kulkee niin taidolla lukijan korvien vääliin runosi. Nautin...
elämisen onnea etsimässä
levoton mieli onko nyt kenkuset sopivaiset
keventyykö kerran tässä askel vaikka jjuoksuun heittäis...
omintakeista runoutta11
Ei aina tarvita paljon, kun kallioinen
pikkuinen karikko kylmänä jalkojen alla,
tuulten riepottelemana, kylmän vede
huuhto, kääntyy saareksi, johon hyvä hakeutua
suojaan, turvaan, lämpimään, Rakkauteen.
Tarvitaan vain Hän, joka kuulee, ymmärtää
ja toteuttaa ... Rakastamisen unelmaa.
Tämä oli Runo, joka sai minut, niin kuin huomaat,
elämään mukana tässä tarinassa ihan oikeasti.
Kuvat, ajatukset, toiveetkin kohosi mieleen
ja ne kirjoitin.
Eli tähän tekstiin on helppo päästä sisään,
kulkea, kokea ja nauttia.
Alusta loppuun eheä, rikas ja vakuuttava
Runo.
Hieno.
Herkkä, hyvä runo
niin, on erilaisia aikoja erilaisia runoja, näissä viime runoissasi n vahva kaipauksen surumielisyyden tunnelma, kun sinä sanot että tahdot kevennystä elämää juuri nyt, niin varmaan sinä toimit niin että mieli kevenee runot lyhenee ja jonkunlainen onnellisuus astuu kuviin, runo on rehellinen ja hyvä
Tosi syvällinen
ja hieno
syvällinen ja vahvaa tunnetta
runo voi olla lyhyt ja ytimekäs tai pikä ja viipyilevä, se on kuin vatsan toiminta, nopeasta purkauksesta tai pitkästä ponnistuksesta, molemmista seuraa vapauttava tyhjentynyt olo
Tämä on oikein hyvä ja puhuva runo.Ei runon pituudella ole merkitystä.
Sivut