Muistini muistaa sylin
huulien hipaisut
ajan – jolloin vartaloiden värähdykset
muuttuivat hurmoksesta hulluuteen.
Sirpaleinen sieluni
kirjoittaa kangerrellen kevään
lämpenevien päivien laulun
pitkän matkan silmistä silmiin.
Istun hämärä harteillani
ja toivon
että viipyisit vielä katseessani
ennen kuin aika
on lipunut ohitsemme.
Sinulle
olen luovuttanut kaipaukseni
että tietäisit
kuinka suuudelmies jäljet polttaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella herkkää ja kaunista.
Onnittelut viikon runoilijalle!
Kerrassaan upea, kaihomielinen runo. Tässä on kouriintuntuvaa tunnetta, poltetta!
Hu--huikaisevan kaunis sanojen taika. Todella mainio !
runosi syvyys kuin porakaivo
kuljetat lukijaa niin mielenkiintoisasti
että luettuani aattelen jatkuisipa tää
Onnea Lindalinda olet upea runontuottaja
Siis todellakin surullisen kaunista.. Upea
Riipaisevan surullinen runo herkissä kehyksissä.
Onnea viikonrunoilijalle!
Tämä runo on puettu tummaan valoon, mutta herkästi lipuen elämän aalloilla laivana, joiden purjeissa lepää sielunsininen kaunis lintu. Upea!
Surullinen ja kaunis.
Onnea :)
Meni ihan oikealle
henkilölle.
Sivut