maailma pyörii sittenkin
uusia ihmistaimia syntyy
hopeiset päät painuu, väsyy
taivaan portit avautuu
en tiedä tieni päätä
en astuvien askelten määrää
mutta jotain olen oppinut kuitenkin
mikään ei ole itsestään selvää
ei edes se
että aamiaispöydässäni on leipää
että pääni alla on iltaisin tyyny
peitto uupuneen varteni päällä
olet rakas
kuljet tänäänkin vierelläni
olit eilenkin siinä
huomisesta emme tiedä
Selite:
Ystävä, rakas, rakkaat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
muistaisipa aina
elää jokainen
tätä hetkeä
arvostaen!
Niinpä. Asiat joita me usein pidetään itsestäänselvinä
eikä välttämättä osata olla kiitollisia on monesti kuitenkin niitä tärkeimpiä elämässä. Asioita joita ilman
emme jaksaisi elää. Ihanan toiveikasta runoutta vaihteeksi. :)
mielenkiintoinen näkökulma, pidin paljon
Pohtiva, hyvä runo
Lämmin ja kaunis runo.
Mitä sanoisin, etten rikkoisi syvyyttäsi.
Pyydät hienovaraisesti, kuin luojalta,
ohjeita elämän tielle. Kirjoitatpa hyvin
hartaantunnelmaista tekstiä nyt.
Harmaan värin syviä piirtoja.
"maailma pyörii sittenkin"
kuten runosi alussa toteat.
Niin se on, huomisesta ei kukaan tiedä.
Nykymeno kaikkineen (esim Norja) on kuin vain kiivaammaksi ja epävarmemmaksi mennyt.
Hyvin kaunista,pidän.
Viisaita sanoja. Kaunis, koskettava, elämänmakuinen runo.
Syviä tunteita sisältävät tämän runon elämän menon mietteet.
Tämän laatuisten mietteiden takaa löytyy usein ne elämän suolat, jotka estävät maun happamisen ja elämän käpertymisen itseensä, antaen tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta olemassa oloon.
Tämä runo on totuutta täynnä ja taitavasti sen runoolit.
Vähin erinhän me opimma jotta mikää ei oo ittestään selevyys. Rakkahien vierelläolo on se tärkeen ja siitä kiitollisena luin tänä aamuna tätä runoa ainaki kymmenettä kertaa.
Runon tunne on totta.
Niin kaunis ja hieno runo.
Uusi aamu aina valkenee
uusi ihminen askelia tavoittele,
väistyy vuodet nuo lepoon iäiseen
sanat lausutut jäi Luojalleen.
Ei päitä pitkospuun tiedä yksikään
siis oppimaan, niitä jään,
ei sana rakkahin aina varma lie?
kun varjot lepäävät päättyy tie.
Kun univuoteelle käymme uupuen
tästä päivästäkin kiittäen,
sä olet vierelläin kuten ennenkin
mun oma ystäväin ja rakkahin.
Tää päivä eletään, nuo varjot huomisen
niistä tiedä ei koskaan ihminen,
siis sulle kiitokset Herra taivainen
kun silmät ummistaa saa vaivainen.
Syvällisiä mietteitä lukee melkein hartaana ja nyökyttelee ;) kiittää ei voi koskaan liikaa
elämän antajan jakaessa lahjojaan. Ihana tunne
tulee runostasi, kiitän ;=)
Kypsiä,seesteisiä ajatuksia runossasi!!
Liikuttava, vilpitön runo elämästä.
Arkista ja silti niin kaunista
lämminhenkinen runo
Tämä runo kostutti silmänurkkani.
Kyynelin luin lempein sanoin kirjoitetun
puhuttelevan runosi.
Kiitos tästä.
Syvällinen ja kaunis runo rakkaalle :)
Me emme tiedä ja hyvä niin. Runosi sai kyyneleet silmiini.
On syytä ristiä kädet ja olla kiitollinen. Jokainen eletty hetki on suurta lahjaa.
hyvä,joskin suruisa
näin on emme tiedä
matkan pituutta
kiitos seuraa runostasi
Niin maailma pyörii aina vaan, vaikka välillä tulee väsymys kuoleman tuolta puolen, ja noutaa omiaan. Eikä askeltensa määrää tiedä kukaan. Joskus vieressä on tyhjä tila, jonka täyttää vain hiljaisuus, mutta aivan lähellä voi majailla onni. Kaunis ajatuksia herättävä on runosi.
*hopeiset päät painuu, väsyy
taivaan portit avautuu*
Sykähdyttävää, syvältä koskettavaa lyriikkaa. Kiitollisuuden ja rakkauden levollinen, niin kaunis sointi viimeisessä säkeessä. Miten tämä runo antaakaan lukijalle Paljon!
Lämmin ja pohditava on runosi
Runo, joka on elämän maaleilla maalattu elämään. Sanasi soivat kauniisti, tarinan elämään lukijan mieleen, kaunista, niin kaunista.
Puhuttelevaa tekstiä, heti alkoivat ajatukset sinkoilla toisiaan vasten.
Elämän suurta mysteeriä on mukava, mutta niin turhauttava miettiä.
Todella, todella hienoa. Suosikkeihin. :)
Upea, levollinen runo. Viisas.
Sivut