hän lepää, istuu ja kävelee
muistot
piirtävät kipeitä rajojaan häneen
kun lunta leijuu maahan
hänen silmissään kiteet
ovat pudonneiden tähtien sirpaleita
rakkaus tuntuu kaikkialla
eikä missään
kohde on silti olemassa
kauempana vain käden kosketusta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toi toinen osio on ihan mahtava, piti lukee ihan pariin otteeseen. Kokonaisuudessaankin siis tosi hieno pätkä, mut toi toinen säe nyt vaan jotenkin jäi mieleen :)
Kaunis kaihoisuudessaan.
Niin. Jos se tuntuu sydämessä, mutta ei samalla kädessä, kyseessä on kipu ja/tai kaipaus. Rakkaudessa useimmiten yksi ei riitä, totta. Hieno on runosi.
Todellinen kuvaus
lähimmäisestä
sielukas
Koskettavaa kuvausta, kaunis runo
Herkän kaunis runo.
Muistan sanasi
joita rakastan,
vaikka joskus saankin
tunteeni kyyneleissä.
Kun päivä vaihtuu yöhön
kaipuuni syvenee,
tunnen koskettavan ikävän.
Silti aistin, tiedän ja tunnenkin
vaikka et ole lähelläni,
olet silti kaunis ajatus joka
ei voisi minua lämpöisemmin kosketta,
olet RAKKAUS !
Kaunsita sanailua!.
herkkää pidin paljon
Äärimmäisen koskettava runo.
Runossa on paljon tunteita!
Upea loppu runossasi, läheltä kauas kulkee runosi, liki ja silti äärettömän päässä kulkevat tunteesi. Hieno kokonaisuus, jota oli ilo lukea. Kiitos ja kumarrus.
Kun tuntee yhtä aikaa monta erilaista tunnetta, se aiheuttaa ristiriitaa. Tässä runossasi aistin sellaista tunnelmaa. Tunteiden taistelusta ja vellomisesta seuraa ne monet elämän ristiriidat. Ihminen on useinkin yhtä aikaa jonkin verran surullinen sekä iloinen. Hienosti kuvasit runossasi tuollaista tunnelmaa.
Syvältä koskettava runo
ajatuksia ja mielteitä herättäv runo
Aavistus surumielisyyttä kietoutuneena herkkään lyriikkaan. Runo leijailevaa ja hentoa kuin lumisade joka sulaa, mutta jota kuitenkin siivittää sulamaton rakkauden ilmapiiri. Hyvin lähelle käyvää ja arvoituksellisuutta lisää myös tuo kolmannen persoonan käyttö, joka sopii hyvin runoavaukseen *Kiitos
Henkinen paino/paine harteilla,sydämessä kuin mielessä on kuin puidenoksat,latvukset raskaan lumen alla - se taivuttaa elämänkaarta - ilman tukea,jos oma varpu taipuu taakkaansa.Tähdellinen on kuvauksesi.
Herkkää kaihoisaa kauneutta on runossasi.
Upea,pidän.
Kaunista ja herkkää.
vau. Veti sanattomaksi. Runossasi on niin monta upeaa kohtaa kuten se, kun vertasit lumihiutaleita tähtien sirpaleisiin. Se antoi runollesi voimaa, joka sai lukijan kyyneliin. Kerrassaan taitavaa sanataidetta, ihastuin tähän! Voin sanoa, että sinä innoitat minua ja monia muita runoilijoita kirjoittamaan. Aivan loistavaa! :D
Haikea, herkkä runo...hyvä
Koskettava on runoosi sanima <3
Herkkää kuin heinän henkäys!
Koskettavimpia kaipauksesta kirjoitettuja säkeitä mitä olla voi..
Koen; tämä hieman erilaista Sinua.
Mutta ilmanmuuta runo on ajaton, ikivihreä ja paljon antava. Meille jokaiselle.
Koskettavan kaunista. Mieleni piirtyy dementoitunut lähimmäinen.
Sivut