Sun Juurillasi käyskentelin
pääni päällä taivas
varjoista varisi valoa
ja itkin tukahdutettuja tunteitani
haaleita heijastumia eilisistä
povellasi
lepää jo liian monta rakkaistani
pienuuteni
vain hiekanjyviä kämmenelläs
huojunnas
rauha astui sisimpääni
Selite:
Itkuilta tuli vain jostain, eikä se meinannut loppua ollenkaan. Mieli ei ole avoin, siksi kai ei mitään uutta osaa enää edes synnyttää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kyllä todella kaunis! :)
Levollista surumielisyyttä runossasi.
Tuo lopun rauha tuntuu Turvalliselta.
Puhuttelevan Pysähdyttävä runo.
Vaikka äiti-maasta on paljon kirjoitettu eri variaatioita, on tässä jotakin mikä sykähdyttää sisintä. Alun viisi ensimmäistä riviä ilmentävät kaiken kaikkiaan elämän ylistystä ihanansuloisessa 'katkeruudessaan.' Suosikiksi nousee 'varjoista varisi valoa', joka antaa runolle merkityksellistä syvyyttä ja tekee siitä nautittavan.
koskettavaa
pidin paljon
Tämä runosi koskettaa syvältä.
Kyllä tulee lauluäänestä
oi,tämä on niin vahvaa tarinaa heikkoudesta, luopumisesta, hauraudesta. itkettää...
Kiskettava ja kaunis runo
Haikea, herkkä runo
Kaunista, koskettavaa kuvausta.
Tmä runo ruapii pintoo syvemmältä!
Immeine on heikko luojan eissä.
Vuan naotitaan jokkaeseta meille annetusta päevästä, vaekka se sattuskii.
Arjen että Totuuden realismista ei pääse pakoon ja sen edessä on itse kohdattava elämänlait rajoineen.
Aikamme että rajamme on kuin elämämme kehto,joka meitä keinuttaa - kuin Äitimaanpovi !
Koskettava ja surullisen kaunis runo, tuskan tunteet välittyvät aidosti runostasi.
Justihin olin hautausmaalla käymäs ja tämä herkkä ja koskettava runo sai kyyneleet silimihini, , , , ,
tämä runosi aiheutti runon, jonka pian kirjoitan, ehkä. Kiitos.
Eli runosi kaikessa tehossaan toimi kuin sisupastilli teinipojan suussa! :)
Tukahtuneiden tunteiden pato aukeaa,koskettavaa,pidän.
Koskettavaa, ahdistus puhuu
kaunista avautumista, niin koskettavaa ja herkkää! Rakastuin "varjoista varisi valoa" kohtaan, niin soinukkaan kuuloinen huulissa, ja tuon tietyn kohdan sisälle mahtuu niin monta merkitystä! Loistavaa!
Tämä runo ei ole tosiaan naurun asia, herkkyydestään ja hauraudestaan huolimatta kyntää syvällä ikiroudan alla.
Runosi koskettaa syvältä..
Voi, miten surullinen runo..
Mutta sehän ON niin, että välillä tulee näitä päiviä, sitten taas paistaa aurinko.
Olemme hiekanjyviä, totta.
Kaunis ja herkän hauras runo.
Koskettavan surullinen teos kauniin sanoin kuljettaa, ehkä johonkin uuteen.
Itku puhuristaa sielua, tämä kaunis runo koskettaa syvältä.
Iän kertyminen on melkoinen juttu. Terveys, läheiset ja elämän ylipäätään näyttäytyvät koko ajan erilaisessa valossa, mitä kauemmaksi nuoruudesta kuljemme. Koska oma identiteettimme ei ole pelkästään meissä, vaan isoksi osaksi muissa, vanhetessamme ja läheisten poistuessa osa meistä poistuu heidän mukanaan ja jäämme yhä enenevässä määrin oman muistimme varaan siitä, keitä olemme. Eikä aika ole armollinen muistillekaan.
Runossa on herkkää aitoutta ja haavoittuvaisuuden myöntämistä. Sitä kautta siinä on oikeanlaista suuruutta josta pidän paljon, erityisesti toinen ja kolmas säe toimivat minulle.
Vaikka tunteet ovatkin suuria ja ihmiselle tärkeitä, ne tulee silti nähdä oikeassa mittakaavassa ja osata asettaa oikeaan paikkaansa. Siksi(kin) kohdan "haaleita heijastumia eilisestä" on hyvä. Ilmaisun voi ajatella myös kuvaavan ihmistä itseään kokonaisuudessaan.
Niissä itkuilloissa sielu pesee
itseään vaikka tuntuu että ne
vie kaiken,
silti loppupelissä ne antoivat paljon.
Ilkeä ihminen tuskin osaa edes itkeä?
Kyyneleet ovat tunteiden syvimpiä ilmiöitä
ne sopivat niin suruun kuin iloonkin.
Puhallan lämpöisiä ajatuksia ))))))))) J
Hyvä runo, toimii hyvin ilmaisevasti, runominän tunteiden tulkkina.
Tunteiden, joista näkyy, oman, viimeisen käyttöpäivän vääjäämätön lähestyminen.
Tämä tunne on, tai tulee olemaan, varmaankin lähes jokaiselle tuttu, jossakin elämän viimeisen neljänneksen vaiheessa.
Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus, siinähän ne ovat ja kaikissa niissä on omat ihanat hetkensä, joita muistaen iloisuus ja elämänhalu pysyvät mukana, vaikka se joskus onkin vaikeaa, tanssia jatkuvasti ruusuilla.
Runo on todella hyvä, sai kaikkea tällaista ajattelemaan omalla viimeisellä neljänneksellä.
Kyllä sinun tunteesi ovat nyt luettavissa hätkähdyttävästi tässä arvokkaassa ja hiljaisessa runossasi. Tämänkin runosi alkujuurilla on toistsesta lähimmäisestä huolehtiva sanomasi. Sinä olet aina jaksanut kannustaa toista, minullakaan ei olisi täällä yhtään runoa ollut ilman sinun kannustavia kommenttiasi aiemmin tuolla suomi24:lla, niiden turvin uskaltauduin tällekin sivustolle.
Jos vertaatkin hiekanjyvään itseäsi, se olkoon niin, mutta jyväset ovat aina juurtuneet hyvässä mullassa, niin nytkin. Koskettavaa!
suruisan mustaa
patoja murretaan
Syvällistä. Tässä on ymmärretty mitä on ihmisyys.
Sivut