olen niin pieni
kuin murunen tarjottimella
jota kukaan ei huomaa
nosta pois
kunpa tietäisit
miten suuri voi kaipaus olla
ikävä ihoon
kosketuksien valtakuntaan
siivissäni on särö
olen kykenemätön lentoon
täällä alhaalla
värjötän viluissani
tarvitsisin Sinut
haluaisin Sinut
ihan lähelle kylkeäni
tuntumaan unisilla hiuksillani
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin koskettavan kaunis on runosi,
nämä viimeiset sanat runossasi.
Ilmaiset ihanuuten tunteen.
Luin runojasi ja voin sanoa että "kaunista
niin kauniisti runoiltua''
Herkkä,kaunis ja koskettava.
Kaunista,Todella. Kerrot hyvillä kuvilla kaipauksesta johon ei taida oikein olla edes sanoja :) tuo viimeinen lause kruunaa kokonaisuuden,Upea.
Kaunis ja haikea oli tämä runosi.Tästä huokui iso ikävä tähän marraskuun pimeyteen.
Kaipaavan Nätti.
Oi,miten kosketti minun sielunmaisemaani,niin läheltä..
Kaunista kertomaa ihmisen ikävästä
toisen luo!pidin paljon.
Koskettavan kaunista kaipausta.
Todella koskettava ja kaunis runo tämä.
Haikean herkkää kaipuuta.
Ikävän kainalossa on, niin, ikävä olla... :-/
koskettavaa eli loistavaa
Koskettavaa on kaipuu runosi riveillä. Kaunista luettavaa.
Upeaa lyriikkaa ja hienoa sanojen käyttöä, pidin erityisesti unisista hiuksista. :)
*tuntumaan unisilla hiuksillani*
Oi miten sanoinkuvaamattoman ihana on tuo lainaamani runokuva, ja runo kokonaisuutena puhuttelee ja vavahduttaa syvältä, varsinkin lukiessani tässä vielä unisilla hiuksilla ja hiukan värjötellen. :)
Ikäväsi tunnistaa
hiipii se niin minukin
iholleni :)
Vahva tunnelataus, jossa hyvällä rytmilä kirjoitettu kaipaus. Loppu oli erityisen hyvä!
Herkkä ja intiimi tunnelma. Omassa perusolemisessaan, mihin ihminen joutuu palaamaan asettuessaan nukkumaan, hän on niin pieni, tarvitseva ja haavoittuva kuin pieni lapsi. Tuttu tunne tuossa lopussa: miten ihanaa olisikaan voida kuvitella vuoteeseen vierelle ihan lähelle se kaikkein rakkain ihminen ja kuunnella hänen hengitystään!
Sivut