etsin joulua sieltä ja täältä
lumen alta, metsästäkin
pyyhin lunta oksien päältä
sulatin kuurankukkiakin
ei näkynyt, ei kuulunut
jatkoin kulkemista
ei edes pakkanen tuntunut
tiennyt en puhurista
katselin tähtien tuhansiin meriin
kuun kelmeää kylkeäkin
tunsin poltteen nousseen jo veriin
ikävöin syliäkin
ilmestyi jostain piippalakki
muodossa rakkaimman
päällänsä turkistakki
katse tutuista tutuimman
on joulu täällä jo huomaathan
ja tuoksut makeat
kuulen lauluista kaikkein kauneimman
sydämet rauhoittuvat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa kerrontaa
pidin todella paljon
Upeasti kulkee jouluun runosi
Aivan ihana =)
Mukavasti kuvattua tunnelmaa, ja "ilmestyi jostain piippalakki / muodossa rakkaimman / päällänsä turkistakki / katse tutuista tutuimman" hyvä muistutus ihmiselle... Joskus sitä luulee että ruoho voisi olla vihreämpää aidan takana ja niiden haaveiden alla oman pirtin pihamaa muuttuu vallan mitättömän tuntuiseksi. Kunnes jälleen huomaa... Runosi olkoon herätykseksi: onni voi sittenkin tulla sen tutun, olevan, muodossa. Kunhan tyytyy osaansa ja kuulee joulun kauneimman laulun. Hyvä.
Hieno! Niin vain etsivä löytää...
Oijoi, ihana joulutunnelma=)
taidokas todella taidokas
lukija kuin sulaa vahaa
lukiessaan
Ensi ajatukseni oli;
kaukka hake, likki löytä.
(äiti tapasi sanoa noin toisinaan)
Mutta niin herkkä on jouluinen on runosi, että luen, luen ja vielä luen.
Lämmin kiitos!
Vertauskuvallinen saturetki luontoon.
Mukava, hyvä runo, pidän
Kaunis jouluinen runo! :)
Oikein ihanaa luettavaa. Tunsin olevani itsekin mukana runosi mielenmaailmassa.
Aivan upea jouiluruno tämä. Sanataidetta parhaimmillaan.
Kaunis ja hyvin herkistävä on tämä runo. Juuri sellainen kuin aidon joulutunelman luontiin pitääkin olla.
Kaunis on runo.
Sivut