Intiaanini Surusilmä
sait nimen äidiltäsi
joka ei lausunut sitä koskaan ääneen
kirjoitti vain käsivartesi iholle sormenpäin
ilman viimeistelevää kastevettä
minä taas
olen ja elän sisimmältäni villiä Saagaa
sielussani polte
joka kaipaa nukkaasi omaani kietoutumaan
tule
tule ja laske sulkapanta
riisu yltäsi hapsuinen liivi
tule yön viipyillessä vielä meissä
ja viivy aamuauringon palavaan laavaan
en tarvitse kimallusta, maallista mammonaa
minulle riittää
että olet minussa läsnä
että olemme vaateitta toisillemme ME
mantereeni rakkain
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista rakkautta ilman turhia pidikkeita.
Tämä on kuvankaunis runo :)
Voi miten kaunis runo.. kiitos..
Het pistin suosikkeihin..UPEE<3
Mystinen ote runossasi, kauneudeksi taipui, huudoksi kaipaukselle, syliksi sylille. Kiitos ja kumarrus.
hyvä ajatus! :D
Oi, itselläni on vastikään herännyt jonkinlainen kiinnostus intiaaneihin.
Ihanan villi ja vapaa tunnelma tulee runoasi lukiessa, sellainen että kirjoittaja on löytänyt oman paikkansa maailmassa. Pidän erityisesti säkeestä "en tarvitse kimallusta, maallista mammonaa", sillä se tuo runoon jotenkin todella aidon tunnelman, kun kaiken maailman krääsää tuntuu olevan ihan liikaa ja lisää vain halutaan.
Ja niinhän se on, että askel askeleelta löydämme oman itsemme, kun tutkiskelemme itseämme ja sitä kuka todella olemme.
Kiitos sinulle tästä runosta (:
tässä on aivan ihanaa intiaanifiilistä jota mä rakastan! etenkin runon keskiosa oli upea ja tätä lukiessa tuli mukava tunne :)
ja kiitos sinulle arvostelustasi!!
taidokkasti toteutettu. voi kun minäkin oppisin käyttämään fonttia, sopii tähän erikoiseti.
Omaperäisyys on tämän runon kruununa. Upea runo!
Oi kun on upeaa ja mystisen kaunista kerrontaa. Erittäin paljon tykästyin.
Tunnelmallinen, hieno!
Runosi on novelli, elokuva ja taulu.
Huikaisevan kaunis
Koskettava,herkkä runo. Kaunis tunnelma :) Pidän.
runoilijana räväytit runopankin
tallelokeroon ...niin ainutkertaista on taas sinun runous
Rakkaus se loihe lasumahan
maailmoja pitkin värikylläistä tekstiänsä
Upea runo.
Uskomattoman taidokas ja syvällinen, luonnonläheinen rakkausruno, jota lukiessa lukija kuin voimistuu. Uusia tulkinnallisia nyansseja huomaa jokaisella lukukerralla, ja tämähän on runo, jota ei voi olla lukematta uudestaan! Runoilijan älykkyys suorastaan sädehtii riveillä ja rivien välissä.
Kaunista ja vahvaa tunnetta, hyvä runo
Upea runo,
samastuin täysin.
Upea runo jälleen sinult.
Syvästi kaunis,herkkä,pidän.
Tässä on jotain ajatonta.
Runo, johon oli alkuun äärettömän
vaikea päästä sisälle.
Oli ikäänkuin sekoitus lapsen ja aikuisen
satua. Sulamaton sommitelma sekavana.
Olin jo kirjoittamassa kriittistä palautetta,
mutta jatkoin sisäistämistä ja jäi kypsän
naisen korvapuusti saamatta ...
Kyllä lopulta tämä aukeni, eli tajusin juonen
" olemme vaatteita toisillemme " tekstin kautta.
Hieno oivallus kokonaisuutena tämä teksti,
mutta se pitää todella huolella lukea, ei
vain lukaista, antaa automaattiset kiitokset.
Raikas, uusiutuvan kirjoittajan, hyvä Runo.
hauskoin sanoin ryyditettyä tarinaa oman rakkaan tulosta
Upea, upea runo!
Sivut