epäonnisen itku

Jotenkin tämä runosi
on livahtanut ohi,
huomaamatta,
Rakas runoystävä
sanojen taitaja runoiksi,
minuun koskee lukea,
ei oo oikein sanoja
näin haikeaan runoon
mut lämpöinen hali
ja yhdessä jaksamme,
ihanaa ja riemullista
päivää~
:)

*nousta peppu edellä puuhun
tavoittaa tähtien miljoonia sakaroita
kuun makeaa maitoa
aamuauringon suloista punaa*

Aitoa tekstiä. Runoosi sisältyy tehokas keino "känkkäränkkää" vastaan, ainakin minulla kuun makea maito tai aamuauringon puna toimivat takuuvarmasti. :)

Vahva runo, jossa alun haikeus
muuttuu toivekkaaksi, onneen
oikotietä kysyväksi. Tykkään.

Energia katoaa, kuin vesi ämpäristä jossa on reikiä. Tärkeitä on löytää tasapaino, hyväksyä mennyt aika, paikata haavat ja uskoa unelmiin! Sai ajattelemaan.

Tiedän mistä puhut
kun olen kävellyt läpi saman
epäonnistumisen erämaan

Aivan mahtavaa itsetutkistelua, upeaa kielelllistä ilmaisua / symboliikkaa, runossasi opettavainen loppu, suosikkeihin!

Haikeaa ja niin tuttuakin...hyvin kirjoitettu

Aivan mahtava! Tuttuja tunnelmia tässä on kovastikin. Jollain lailla haikeutta ja luovutuksen makua?

Koskettava runo kaekin puolin!!
Niimpä niitä uamuja uottaa aena erlaeseks, mutt taetaa ne olla urraotana ite kelläi jo ommaan uomaasa eikä niijjen parantamiseks päevälä kerätty enerkija ennee riitä. Elämä tekköö latusa ja myö hiihellään sen perässä;))))

nimenomaa! kuvastaa hyvin tiettyä tunnetta juuri aamuisin. upeasti napattu hetki.

Tuoresti ja vahvalla tunteella kuvattu runo.

Tähän mukavasti kirjoitettuun runoon on helppo samaistua

Upeita ilmauksia ja kerroksia runossasi pidän pidän paljon luetuttaa useampaan kertaan .

Miksihän mie näen tämän enemmänkin mahdollisuutena kuin epäonnisen itkuna? Huumorina ja nauruna, jolla runominä kohtaa ne vaikeimmatkin hetket ja kulkee niiden läpi vaikka peppu edellä tai läpi vaikka edessä olisi harmaa kivi. Löydän tästä runosta huimaa itsetuntemusta "en jaksa
käännä katseesi minusta
älä koske
haluan haahuilla unelmieni hietikolla"
ja luottamusta tulevaan
"nousta peppu edellä puuhun
tavoittaa tähtien miljoonia sakaroita
kuun makeaa maitoa
aamuauringon suloista punaa"
-kaikessa mielensynkkyydessäänkin.
Huima teksti. Upea runokokonaisuus.

Koskettava, taitavasti kerrottua mielentilaa,
harmaitten päivien jälkeen toivottavasti tulee valoisia päiviä.

Kosketuksen kaipuuta...niin koskettavan herkkää. Kaikki me hellyyttä ja huomiota kaipaamme ja joskus vain tuntuu tältä.
Tässä on myös sisukkuutta kestää ja jaksaa.
* Halaus *

upea, liikuttava runo.

Haikea,koskettava ja surullinenkin runo. Pidän tästä.

Kaunista tunteen kuvausta koskettavassa runossasi

Vaikka runosi suorastaan tihkuu jonkin saavuttamattoman tai kadotetun kaipuuta, siinä ei ole katkeruuden eikä valituksen karvasta makua.
Pikemminkin toivetta; jospa joskus!

Moni aamu sano tuhat sana. mutta elämän kultakehrään mahtuu monen moisia nosteita. Elämänmakuinen teos. Pidin!

Hieno runo siitä, että haluaa joskus olla ajatustensa kanssa yksin ja selvittää tunteitaan. Mutta aina siihen ei yksin pysty!
Hieno runo:)Tykkään!

niin, toisinaan elämässä on juuri kuvaamasi kaltaisia aikoja, kunnes ovat vuorossa paremmat ajat, herkkä rehellinen runo, elämästä ja sen tuomasta tunnemaailmasta

On olemassa tuomareita ja viemäreitä. Tuomarit tuovat runsaasti mielenenergiaa ja viemärit vievät vaikka tuhkat uunista.

niin syvällä pehmeää multaa
auraat,
yksi aamu synkenpi kuin muut
tuottaa voimakasta tekstiä

Halua olla tuntematon ,haahuilla
olla yksin ,vaikka kärpäsenä

Runosi runona sielun syövereitä runnova
koskettava erittäin taidokas ilmaisu

Jos se yhtään lohduttaa, jokaisella
on toisinaan känkkäränkkä päällä ja
tekee mieli kiivetä persukset edellä kuun
pimeälle puolelle piiloon ... läppäri toki
mukana.

Ei oikein voi paremmin tuntojaan,
tunteitaan kuvat Runona kuin tässä.

Koskettavuutta ja taitoa, kokemusta,
josta ei ole tuoreus kadonnut.

Jos huolella paneutuu Runoon,
tuo loppukin on elämys.

Elävä, eheä ja nautittava
Runokokonaisuus.