Revolverimies

Pienen pienistä jyvistä savustettu jotain keskeneräistä,
kuukausien taisteluista taottu hentoa terästä.

Veri verestä annettua, tuhat kuolemaa vastaanotettua.
Minut hyljätty, rikottu, katuun paiskattu, sielu raiskattu.

Armeijaan, sairastumaan ja lopulta rakastumaan,
kohtaamaan ja onnesta luopumaan.

Yksin onnea etsimään ennen kuolemaa,
uutta löytää ja sekin nuutumaan. Vihaa ja rakkautta.

Pitkin maailmaa, sielu avoinna, katse sumea
ja aina valmiina, yksin taistelemaan, pimeyttä karkottaa.

Vaimon löytää ja rakkautta saa, onnea ihanaa!
Tytär pieni ihana onni, sydämessä kultatonni!
Kaiken antaa ja kaiken saa, vihan ja surun pesee
hymy ja nauru verhon taa.

Noutaja yhä odottaa.