tuntuu
kuin jokin puristaisi sydäntäni kasaan
vaatien samaan aikaan
luopumaan minua jostain
tai tahtomattani sittenkin
irrottautuminen sielusta on jo alkanut
mustien sormien sihinä pimeässä
arkana pyydän
’ vapauttakaa ’
levittäkää valkoiset siivet suojakseni
koetan hahmottaa
luoda ääriviivojani uudelleen
melkein mahdotonta
sillä tarvitsisin niin paljon enemmän jaksaakseni
Selite:
Luulen tämän taudin tehneen sisimmässäni jotain myyräntyötä joka kalvaa ja kalvaa sisikuntaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuin taivaan kirkkaudesta laskeutuva suuri parantaja ryhmä kietoen sinut syliisi kauneimpaan
Aekasa kutakii! Aekasa kutakii!
Vuan paranoo ne keohkottii huokumaan ja huokaelemmaan mustiinnii sormiin lomasta;))
Taidokas ja pysäyttävä.
haikea ja pysähdyttävä.
Mukava koskettava hyvä runo.
Ai niin, ja hyvä tunnelma....... :))))))))))))))
Pysähdyttäen runosi
syvyydellään ja ehkäpä
se on jotain irtipäästämistä
joistain asioista ja puhdistautumista
mitä käyt läpi
upee runosi on
:)
Vahva. "Mustien sormien sihinä pimeässä" jotenkin hyvin kuvaavaa, melkein tavoitan olon, tunteen josta sanat on lähtöisin.
Tämä runo osui. Tunne on totta.
Tutkiskella itseään, mennä sisimpään,
pyytää arkana uutta aamua. Runosi
sanoma on syvällinen ja puhutteleva.
Herkkä, koskettava on runo tää.
Hyvin kuvattu toipumista voimia verottavasta sairaudesta. Varmasti ovat suojanasi kauniit, ihanat enkelinsiivet, rakas ystäväni, ja kaikki vielä hyvin käy! <3
Runon otsikko avaa runosi. Kielikuvasi runollisia ja vahvoja. Säkeistöt eivät huippuun kanna, mutta oikein kelvollinen on tämäkin sininen.
Onneksi oot saanu niitä aamuja jo usiempiaki, tautiki on takanapäin mutta tämä runo puhuu sitä tuskan ja painajaasen kieltä millä meitä välillä ravistellahan. Hyvä ku kirijootit tämän.
Omat kommentisi lienevät varsin osuvat. Olet aivojen (minuuden) uudelleen ohjelmointitilassa ja sen myötä koet kaikenlaista outoa ja ihmeellistä. Tärkeintähän on pysyä mukana vauhdissa ja kirjoitella, kirjoittamalla moni solmu aukenee.
runosanoilla taas oiva asetelma,
vain Sinä osaat taidon tämän...
Haikea, pohtivakin runo, hyvä
surullinen eli hyvä
Puhuva ,koskettava runo.vaikka se on surullinen pidän runosi annista,kiitos.
Koskettaa syvältä tämä.
paljon enkeleitä sinulle!
Nyt voin saada Häädön mutta uhallakin Runostasi ja täsmennyksestäsi,tulee mieleeni :
Kasvain,joka poltaa kehonpolkuja !
Täällä juuri nyt Aurinkoa ja Sinulle myös !
ps.olinko häijy,vaikka tarkoitukseni oli toisenlainen,mikä syntyi runosi johdosta.
Sivut