Sinä et tiennyt
että ripottelin ryytimaalle rakkauttani
toivoen sen kasvattavan varajuuria
joista voisin heikkoina hetkinäni vielä kasvaa
vaikka tiedänkin enkelit
kaikki maahiset ja menninkäiset
kukaan siivekkäistä tai pikku pirulaisista
ei halunnut murtuneeseen minääni
nyt
kun kaipaus koskee eniten
kidutat rakkautesi takaakin
kiusaat hengiltä hitaasti
ennen kuin ehdin
muuttumaan edes mannaksi elämääsi
näinkö sen kuuluukin mennä ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunteet rönsyilevät,
kasvavat syvältä sydämestä
ja kohoavat kohti ilon valoa
mustien murheiden läpi.
Rikasta ilmaisua,vahvaa,pidän.
Koskettavan kaunista tekstiä. Tästä on pakko tykätä :)
Paljon vahvaa tunetta runosi henkii. Erittäin pohdituttavaa runoutta.
Miten sen nyt korrektisti sanoisi- 'pikku pirulainen'!
Auts... Vahva kysymys, vastauksesta ei kai tietoa vielä kellään... Kummallisia ovat kohtalon koukerot toisinaan ♥
Niin. Kenelläs se olikaan sana hallussa... :)))
vahvaa herkkää haikeutta, hyvä runo
Upein, satuisinkin kielikuvin runosi
viestii kaipuusta ja rakkauden kipuilustaa.
Kiitos tästä runostasi.
niin,en tiedä,pitäneekö ottaa vastaan kaikki kipu jota tarjoillaan,voisko vain sanoa: ei kiitos,ei tänään,enempää.
Luoja on niin viisas jotta antaa meille sen mitä milloonki tarvittemma, tämän runon tunnelmia eläneenä ja kokeneena voin sanua jotta vaikka kaikkia ei aina saa ainakaa heti, joskus ei ollenkaa, silti ne tunteet ja tunnelmmat mitä voimma ja saamma elää voimmalla ja välillä vähä järkiki hukas, voi ainaki sanua tietävänsä miltä tuntuu ku oikeen tosi lujaa tuntuu.
Koska silläki on jo isoo merkitys jotta tietää omistavansa tunteet. Tietää elävänsä ja valo täyttää joka solun ja tunteet tuntuu ympäri kehoa.
Kysyt 'näinkö sen kuuluuki mennä',- voin sanua jotta joskus vain on niin, siihen on sitte tyytyminen mutta SILTIKI SEN KAIKEN ON KANNATTANU KOKIA.
(En tarkoota jottako sulla ei olisi mahiksia niitten tuteittes todeksi elämiselle, mutta usko pois, kaikella on tarkootuksensa)
Rakkaus on tekee joskus kipeää.Sinulle toivon kaikkea hyvää.
Pienellä kirjoitettuja kidutuksia ovat sanasi runossasi.
Veijarimaiset ovat olemuksensa, rinta rottingilla kulkevat, suloisista suloisin on virnistyksensä noilla kaipauksen pienillä gremlinseillä. :)
*muuttumaan edes mannaksi elämääsi*
Upea on runokuva! <3
Upeasti käytät luontoa vertauskuvina -sitä paikkaa josta voit ammentaa voimaa heikkoihin hetkiin. Huomaatko, et myöskään ole yksin. Runosi vilisee tukijoukkoja, jotka vain odottavat pyyntöäsi.
Kipu, kaipaus ja rinnassa riehuva rakkaus -ne herättävät meissä suuria tunteita, synnyttävät suuria, koskettavia runoja. Ne kohdat elämässä ovat niitä, joissa opimme itsestämme kaikkein eniten.
Jokatapauksessa tämä on taidokasta kerrontaa. Ehyt, kokonainen runo niin kuin elämäkin kaikkine tunneskaaloineen.
Vahvaa kaipausta ja haikeutta, herkkä, hieno runo
Joskus rakkauden polku niin mutkikas on...
Runosi sisältö hyvin olet tuntemuksesi tuonut esiin...
Meidän mottommehan on: kaikki menee niikuin pitääkin mennä....
Palkitsevuus on sitäkin suurenpi ...toivon niin....
mielenkiintoinen
Sivut