olen inventoinut tänään tunteitani
yrittänyt järjestellä
mutta joka kerran huomaan saman
se mikä pitäisi poistaa
tai ainakin siirtää syrjään
onkin juuri sitä mistä jaksan
en ole päässyt päätökseen siis vieläkään
miten voin ymmärtää Sinua
tai ketään muutakaan
kun en ole sinut edes itseni kanssa
tämä on yksi helvetillinen sekamelska
suojelusenkelilleni olen kiitollinen
hän on uurastanut
en ole pudonnut vielä kuiluun
vaikka horjunkin sen reunalla usein
kuinka elämä onkaan mennyt tähän
aikuinen ja silti
vaeltaa kuin lapsi avuttomana
odottaa vain avointa syliä ja hellimistä
Selite:
Elämä ON !
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä osuu jonnekin syvälle, samaa useaan kertaa pohtineena. En osaa sanoilla kovin hyvin sitä koskaan kertoa, mutta tämä koskettaa
Voin tähän samaistua hyvin ja kolahtaa varsinkin viimeinen säe :)
Kaunista on kynän jälkesi !
Olen niin monta kertaa miettinyt
pähkäillyt ja valvonnut öitäni
vellovien tunteideni kanssa.
Laskenko irti, yritänkö jotain uutta
vai olenko vain paikallani?
Kumpa joku tekisi asian puolestani?
Ottaisi kädestäni sanoen tässä on hellyyden
avaimet joilla aukeaa uusi ovi tulevaisuuteen?
Sinä jonka aaltopituus kohtaa omani
näytä minulle uusi ovi,
vie minut pois jyrkänteen reunalta ja
tästä helvetillisestä keikkumisesta.
Sinä voit sen tehdä joka olet mieleni
sopukoissatule lähelleni
kiedo kätesi ympärilleni ja kuiskaa
tämä on se uusi ovi ja hellyyden portti.
Tässä ja nyt ja tulevaisuudessa.
Hyvä, ihana ja niin todellinen kuvaus elämän, tunteiden vaikutuksesta, järki/tunne tasapainosta.
Herkkä, pohtiva, hyvä runo
"Tää niitä lauluja on"
Joku joskus näin laulanut ja
tässä "laulussa" soi elämän
koko kirjo. Runoilijaminä
sanoittaa avoimesti eletyn elämänsä
laulua, haastaa itseään yrittämään
ja samalla nöyrtyy toteamaan,
että enkeleitä tarvitaan. Hieno runo,
pidin ;)
On niin osuvaa tuo toisen kappaleen teksti. Sellaista elämä on. Ei tunteita pysty saamaan järjestykseen. En minä ainakaan. Niiden kanssa on vain tultava toimeen. Koskettavan kaunis runo!
Voih, kuinka oletkin saanut elämän suuria sanoja runoosi, jossa jokainen rivi elää ja antaa lukijalle
pohdittavaa samaistuen runosi sanomaan.
Aivan upea runo.
...ja kantaa :) Lapseksi meidän täytyykin kai tuleman, jotta löytäisimme etsimämme ;) Kiitos!
Onpa hieno! Tunneinventaario on niin turhauttavaa; vaikka tuloksia kuvitteleekin älyllistämällä ja järkeilemällä saavuttamansa, huomaa jossakin vaiheessa olevansa jälleen pisteessä nolla. Onneksi emme ole yksin...
Pakko todeta samaa, allekirjoitan kaiken. Juuri tuolta tämä elämä tuntuu, pelkkää sekamelskaa ja aina, kun luulee jotain oppineensa, niin huomaakin vain olleensa tosi tietämätön.
Runosi on todella hieno!
Koskettavan kaunista ja rehellistä kerrontaa
Kaunis, liikuttava runo
Tämä tuntuu todella pulppuavan syvältä sydämestä. Suurta itsensä kanssa painiskelua..
Se tuntuu olevan ihmiselon suurin kurjuus, itseensä tyytymättömyys.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella..
Harva saavuttaa todellisen mielenrauhan.
Mutta lohtua luo se, että samoja tunteita kokevat myös kaikki kanssaihmiset.
Ja hädässä ystävä tunnetaan. :)
Tykkään runostasi paljon, koska annat siinä aidosti suuren palan itseäsi näkyviin.
Rehellisen lämmin runo.
Tietoisuudesta alkaa mahdollisuus kasvuun :)
Kaunis, koskettava runo.
Nämä ajatukset ovat kuin omasta päästäni..tähän pystyy niin helposti samaistumaan, aivan upea runo
Yksin on yksinäinen, niinkuin runossasi runosinä. Hyvä rytmi, suojelusenkeli toimiva oivallus, aloituslause iskevä. Hyvä runo, jonka kielikuvat näyttävät mielenkuvat. Kiitos tästä.
Aito ja rehellinen, kovin kaunis runo. Pidän!
Koskettavasti runoolet tuosta 'elämäon' aiheesta, niin meille hyvin useen käyy jotta siitä kuilun partahalta ne Enkelit sitte ottaa ja vetää kärestäpitäen ja taluttaa taas hetkeksi Valohon. Kyllä osasit koskettaa sielua myöri tällä runollas. Eihän me koskaa toivottavasti ookkaa niin vanhoja jotta lasenmieli vaikeeski kohoris olis pois pyyhitty. Sillä lapsenUskollahan pärijäämmä aina ja joka hetki.
Sylin voi onneksi kuvitella :)
Miten tuttua onkaan runossasi
uudessa.....
upeaa kerrontaa kauniilla ja voimakkailla sanoilla. Tästä jokaisen pitäisi ottaa mallia :D Loistavaa
Siis se mistä elämänilo ja halu tulee, ei ole sitä jokapäiväistä vakiintunutta menoa, vaan yht'äkkiä elämään pullahtanutta jännitettä.
Huolimatta siitä, että pyörii narskuvan heikoilla jäillä, mieli kuitenkin tekee mennä vielä eteenpäin. Kastumisen uhalla. Varovaisuus siinä on kyllä hyväksi, mutta ihminen on utelias kaikkea uutta ja kiehtovaa kohtaan. Toisinaan se kannattaa kokeilla ja ottaa märkävaatteet mukaan, jos jää sattuu pettämään, mennessä liian syvälle.
Sehän saattaa olla elämän kokemus.
Kiitos sinulle vierailuista.
mielenkiintoista pohdintaa, pidin paljon
Todella upee runo ja puhutteleva
elämästä, kuinka se on itse kullekkin
kuitenkin kärsimystä ajoittain ja tuskaa,
Kuinka voi ummartaa muita
kun ei ummarra itseäkään,,,
mutta kuitenkin elämä
on lahja,
ummarrus ja oivaltaa,valo kasvaa, siivet vahvistuu,
voi lentää siivin valkoisin kuin joutsen~
kaikkea hyvää sulle ja onnenmurusia
hellyyden ja lempeyden hetkiä~
todella selkäytimeeni asti menevä
on runosi
suurta ymmärrystä koen
kun luen tämän yhä uudelleen
tuo viimeinen säe
niin koskettaa...
Loistava! Minä pidän. Upea,elämän makuinen,koskettava runo.
niinhän se on . kaunista ja upea tulkinta.
Epeli mokoma autaa minua siinä, että en sotkeennu omiin housuihini.
Sivut