Pikkuiset peikot
istuvat kuusen alla
ja ihmettelevät
kun taivaalta sataa niin paljon
he kastuvat ja lämmittävät
toisiaan hyväillen
Pienet sadekeijut
tanssivät ympäriinsa
kokoavat sadepisaroita itseensä
he nauttivat sateesta
Keijujen lisäksi
nauttivat sienet tästä märästä
ne nousevat maasta kilpaa
kauniina vielä ihmisten iloksi
Pienet peikot
kaivautuvat
nyt maan alle hetketsi
odottamaan aurinkoa
sillä he eivät elä
ilman aurinkoa pitkiä aikoja
Valo kun
saapuu lämmittämään
peikot soittavat taas mättäällä
sen kuulee vain ihminen
kenellä on usko
satujen lumovoimaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloista satumaisuutta
kiva saturunosi vie mättäälle lukijansa ihmettelemään :)
Mukava sukellus satuun tämä runo.
Mukavaa iloista runoa
Pienikin hetki satua antaa paljon!
Runosi on iki-ihana, se kuplii juuri sellaista taikaa, jota rakastan suuresti.
ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta.
Tässä on upea kuva mielenmaisemastani
Mukava, suloinen runo
Metsän lumoa ja satuelämää johon eläytyi sitä mukaa kuin luki ja täydestä meni. Kuulolla ollaan, pian aurinko varmaan taas paistaa ;)
Sivut