On synkkää, pimeää
sytytän kynttilöitä valoksi,
tälle päivälle.
Väsymys valtaa alaa,
suunnittelen tekemistä
olen vain.
En tunne itseäni nyt
olen toisenlainen iloinen,
en surullinen.
Elämä kulkee kulkuaan,
kohta en tavoita sitä, otan
elämää hännästä kiinni.
Minne elämä minut jättäisi,
olen hyvä, arvokas, en jää
paikalleni.
Seuraan tunnetta,en halua
väsyä, olen vain hetken
piilossa.
Murehdin asioita turhaan,
uskon elämän voimaan,
enkeliin.
Kynttilät palavat, tuovat
lämpöä siihen pieneen,
suureen sydämeen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus juuri näin!Istumme elämän viereen pohtimaan ,mihin ja miten sinut sijoittaisimme
Rakas Elämämme!Sinulla on kuitenkin kantava kohottava voimasi ,johon tarttua silloinkin,kun ei siltä yhtään tunnu!Upeaa ajatusta runosi.
Kaunis ja lempeä runo, kynttilöiden valaisemaa viisautta. <3
No, voi, että olipa elämänmyönteinen runo!
Kiitos kaunis Siunulle kommentistasi!
Runon otsikko antaa odottaa hyvää runoa, joka se onkin. Rupesin miettimään hännän pituutta ja minua alkoi hymyilyttämään omat ajatukseni ja mielleyhtymät.
Hienoa pohdiskelua runossasi. Itsensä hyväksyntää kaikkine tunteineen juuri sellaisena kuin on. Hiukan haikea runo, mutta ei luovuttava.. toivoa täynnä, lupausta huomisesta. =)
Elämää hännästä kiinni...miten hauskasti sanottu. Kynttilät karkottavat pimeää ja kylmyyskin kaikkoaa ja liekit rauhoittavat ihanasti...niinhän sitä toisinaan tulee tehtyä...murehdittua asioita ihan turhaan.
kaunista ja herkkää, todellakin kun uskaltaa luottaa kun luottaa siihen että elämä kantaa, niin löytää tämänpäiväisen onnensa, kaunis r unosi
Sydämellinen runo. Enkelit ovat palvelevia henkiä.
Sivut