Minun runoni tänään
niin kaunis, lempeä.
Katson kiiltävää sormusta
sormessani, vain tämä päivä,
kunnes se kuolee pois.
Rakkaus vielä niin elävä,
toivoo, luottaa uuteen
pysyväisyyteen.
Annan itselleni luvan olla
onnellinen, tuntea turvan,
edes tämän hetken.
Sormuksen kiilto häviää,
tummuu hehku sydämen,
vain rakkaus pysyy aina,
tässä hetkessä, muistot
seuraavat hetkestä toiseen,
kunnes mitään ei enää muista,
tästä hetkestä, on vain tyhjyys
sydämen syvyydessä,
vain joku rakastaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajatuksia, lämpimiä ja haaveellisia, olemassaolosta ja sen tarkoituksesta!Runosi on kuin koko elämän läpileikkaus pähkinänkuoressa, varsinkin tunnepuolella!
Aika kuluu ja me muutumme sen mukana, rakkaus on ikuinen!
Se rakkaus on ihmeellinen, rakkaus kahden ihmisen, säilyen halki aikojen. Todellinen rakkaus ei koskaan kuole. Sitä kannattaa tavoitella. Rakkauden lämmössä hehkuu runosi ja sydämesi!
Pyyteetön rakkaus kestää vuosista vuosiin.
Kauniisti kirjoitat.
Rakastumisesta ja sormuksen kantamisesta tulee arki. Hehku haalistuu. Mutta Rakkaus ja RAKASTAMINEN jää.
sormus merkkinä rakkaudesa, ikuisesta, tosin en enää ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan, mutta kauniisti kerrot, tartu vaan hetkeesi onnelliseen ja anna viedä, toivotaan että ikuisesti kestää se
Sivut