Kosketa minua hiljaisuus,
kun aika ohitseni
äänettömänä jatkaa kulkuaan.
Anna ajan vaeltaa
väsyneen sieluni vierellä,
keveänä tähtipölynä
taivaan tuulisilla aroteillä.
Herätä hetkeen rauhaisaan,
sinne hiljaa solisevan
elämänpuron viereen.
Siellä missä vesi virtaa vapaana,
ja kristallin kirkkaana
elämän likaisista roskista.
Olen silloin valmis palaamaan,
kun taivaalla tähdet kirkkaana palaa
ja piirtävät punaisen sydämen
ihosi lämpimään pintaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
. tuli mieleen virsi, kosketa minua henki .. ja siitä tykkään. tykkään tästäkin.
Jotenkin.. liikuttavan hellyyttävää. kostui silmäkulmani. Aivan ihana. kiitos tästä. Otsikko on puhuttelevan kaunis ja runoon sopiva. Todella vaikuttava rakkausruno.
Runolla,
käy lempeä puhallus, joka pienimmätkin roskat pölyisestä ajatusmaailmasta pyyhkii.
Lukijalle jää tästä,
raukea ja hyvä olo.
oih, kuinka kaunista
Kauniisti sanasi soljuu hiljaisissa tuulissa. Upea runo.
Hiljaisuus puhuu Kauniisti.
Upea on runosi. Rauhallista Läsnäoloa, joka Rauhoitaa lukijankin mielen.
Jumalaisen kaunista..rakastan!
Kaunis ja niin lämmin tunne on runollasi. tulee rauhallinen olo lukiessa runosi kauniita sanoja. todella hieno runo!
Niin kauniisti solisevat sanasi sielun syvyyksiin jälleen ja saavat aikaan tyynen ja levollisen olotilan myös lukijan mieleen. Todella upea.
Niinpä, kaikella on aikansa. Ilolla ja surulla, väsymiselläkin. Taidokkaan lempeästi kerrot tuosta kaikesta ja saat lukijan silmät kyyneltymään. Ihmisen ikuista kaipausta puhtauteen ja rakkauteen luen runosta.
Kaunis toiveikas runo.Elämä on joskus väsyttävää kunnes taas herää henkiin uudelleen.
Tähän ei sanatkaan riitä,uskomattoman kaunis runo.
"Hiljaisissa tuulissa" ~asuvat viisauden siemenet, joista voi kirjoittaa näin kauniita ja elämänkokoisia runoja.
Runosi henkii hiljaisuutta ja rauhaa ja
ah, niin ihana tuo viimeinen säkeistä...
Sivut