KAPPALE PIENESTÄ URKUKIRJASTA

Runosi pistävät lukemaan itsensä yhä uudestaan ja uudestaan... Ja minun sydämessäni on ihmeellinen rauha sanojesi äärellä.

Minä kuulen musiikin ja tiedän mistä se tulee
 

Loistavasti ajateltu, etenkin kolme viimeistä riviä lohduttavat <3 

"vaikka soitto menisi metsään, / jos sydän vain on / siinä mukana ja paikallaan" hienosti sanottu. Selite-osa muistuttaa mieleeni tapauksen pohjoisruotsalaisesta (tai pohjoisnorjalaisesta, kaikkea enää muista) pikkukaupungista, kun evankelista Frank Mangs saapui pitämään herätyskokousta silloin ns. mangsilaisen herätyksen aikoina jolloin yhteiskristillinen julistaja kokosi kuulijoita monesta piiristä, sana upposi otolliseen maaperään ja monen elämä muuttui, juomareita raitistui ja perheitä eheytyi. Paikkakunnalle saapuva Mangs näki ilmoitustauluilla ja tolpissa suurikirjaimiset mainosjulisteet kokoussarjastaan, ja ensimmäistä tilaisuutta aloitellessaan koki uskovien katseiden ja odotusten kohdistuvan häneen puhujana, ei niinkään Jumalaan ja Hänen mahdollisuuksiin. Kerrotaan että Mangs tahallaan puhui tökerösti ja ikäänkuin asioiden vierestä. Seuraavassa tilaisuudessa oli sitten jo aistittavissa että ne, jotka rukoilemaan kykenivät, olivat tosissaan rukoilleet, myös puhujan puolesta. Odotukset suuntautui nyt puhujan sijasta Jumalaan ja kokoussarjasta tuli hedelmällinen.