”Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä kuolleesta maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen, …”
(T.S.Elliot – Autio maa)
Aina on kysymyksiä,
joihin ei koskaan saa vastauksia.
Mustarastas viheltelee näkymättömissä
aamuauringon noustessa
alkavan kevään riemua.
Miksi juuri tällaisena päivänä?
Aurinko on sulattanut lumen takapihalla,
marjapensaitten alla,
jossa jo ensimmäiset kauniinsiniset krookukset kukkivat.
Miksi juuri tällaisena päivänä?
Sain viestin: ”Äiti on kuollut!”
Miksi, miksi juuri tällaisena päivänä?
Sinä lähdit äiti.
Sinun aikasi oli lähteä.
Tiedän, lähtösi oli sinun tahtosi.
Vaikka ajattelin, olisit odottanut vielä vähän aikaa,
kun kohta omenapuut ovat kukassa
ja käki herkeää kukkumaan.
En voinut lähtöäsi estää.
En tällaisena päivänä,
en koskaan.
Selite:
Muistoruno äidilleni, joka kuoli 21.4.-22
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut