OLI LÄHDÖN AIKA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä kuolleesta maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen, …”
(T.S.Elliot – Autio maa)



Aina on kysymyksiä,
joihin ei koskaan saa vastauksia.

Mustarastas viheltelee näkymättömissä
aamuauringon noustessa
alkavan kevään riemua.
Miksi juuri tällaisena päivänä?

Aurinko on sulattanut lumen takapihalla,
marjapensaitten alla,
jossa jo ensimmäiset kauniinsiniset krookukset kukkivat.
Miksi juuri tällaisena päivänä?

Sain viestin: ”Äiti on kuollut!”
Miksi, miksi juuri tällaisena päivänä?


Sinä lähdit äiti.
Sinun aikasi oli lähteä.

Tiedän, lähtösi oli sinun tahtosi.
Vaikka ajattelin, olisit odottanut vielä vähän aikaa,
kun kohta omenapuut ovat kukassa
ja käki herkeää kukkumaan.

En voinut lähtöäsi estää.
En tällaisena päivänä,
en koskaan.
Selite: 
Muistoruno äidilleni, joka kuoli 21.4.-22
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Otan syvästi osaa suureen suruusi nyt ja aina.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot