Ei kuolema ole raja,
ei sellainen josta äkkiä
kuljetaan yli
valosta pimeyteen.
Kuolema on vyöhyke.
Alue, jossa kulkija seisahtuu
hetkeksi, katsoo menosuuntaan
kuin odottaen kutsua takaisin.
Me emme kutsu.
Meillä ei ole siihen voimaa.
Siksi hän jatkaa matkaa,
ja katoaa pimeyteen.
Meille jäävät
menneitten aikojen muistot
ja kaipauksemme sanaton laulu.
Miksi sanaton?
Sanat eivät riitä,
ne tulkitsevat.
Hiljaisuus muistaa enemmän.
Hiljaa muistelen sinua,
äiti.
Selite:
toinen muistoruno äidille
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut