SANATON LAULU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.4.2025 8:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 



Ei kuolema ole raja,
ei sellainen josta äkkiä
kuljetaan yli
valosta pimeyteen.

Kuolema on vyöhyke.
Alue, jossa kulkija seisahtuu
hetkeksi, katsoo menosuuntaan
kuin odottaen kutsua takaisin.

Me emme kutsu.
Meillä ei ole siihen voimaa.

Siksi hän jatkaa matkaa,
ja katoaa pimeyteen.

Meille jäävät
menneitten aikojen muistot
ja kaipauksemme sanaton laulu.

Miksi sanaton?

Sanat eivät riitä,
ne tulkitsevat.

Hiljaisuus muistaa enemmän.
Hiljaa muistelen sinua,
äiti.
Selite: 
toinen muistoruno äidille
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin surullista, otan syvästi osaa vieläkin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot