kun kesä on perääntynyt
paennut koleutta ja pimeää
ja olet yksin puu myrskyluodolla
aaltojen pärskiessä vasten kasvoja
syksy, leveä ja korkea
täyttää koko tilan ruhollaan
mylvii, itkee ja mylvii
on niin voimaton toivoa vastaan
toivoton tapaus
et käperry itseesi
toivo on rungossa kaarnan alla
suojassa kylmää vastaan
odotat vain
odotat vain
odotat vaikka ikuisuuden
odotettu tulee vielä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut