Jos kerron teille olennoista, joilta jäivät vain siipien ruosteiset saranat raudusten oksille,
ennen kuin ne poistuivat elämänsä ainoaan suudelmaan,
uskoisitteko, että ehdin maalata niiden viikset hullulla kullalla, sinun sanoillasi?
Uskotteko ylipäätään näitä sanoja, joilla kerron
että sankari on se, joka pelkää, pelkää niin, että
höyhen voi murskata sen?
Uskoisitteko, että kun he sulkevat silmänsä ja löytävät
hengityksensä, he voivat ottaa käteensä miekan
vasta kun sinä annat heille sydämen lyöntien rytmin?
Yksin he ovat alttiita höyhenille.
Kanssasi he ovat taruolentoja,
joita jumalat pelkäävät ja hirviöt pakenevat.
Jos sanon sinulle, että ruosteiset siivet putoavat vasta kun
on yhteinen laulu puhtaasta sielusta,
niin uskotko myös että niille olennoille kasvaa ylväät sulat,
jos uskomme rakkauteen?
Sillä se on ainoa asia, millä voimme pelastua raskailta höyheniltä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut