Sinkutan vastasee.
Kirroon samal ihteeni
ja kahjoo kärttööni.
Nii ei tihuta,
riputa,
ropisuta
eikä kaaja,
vettä meinaan.
Just niiku
halasin
ja mie vaa
pärskäyttele ku rosmo.
Pysähyn
kahtookseni pilvii,
noit kuuliaisii,
ja suhautan:
Läämimissaekko
on teijän käsitys
hirtehisest kujeilust?
Siin ootelles selontekoo
yhytän ne läämijät
ohal, poskil
ja suvahen niit,
kunnes hymysyvänne täyttyy
ja tulvii niskavillojen kautta
selkäruotoo
ja värähyttää ku horkkasta.
Hymähän ihelleni:
Sottaappa riähkä
vastasuuves
mitä virkat!
Paan lontsuttimet
polkimille
ja ruppeen
äkämyksissäni
survoo piettyy alleni
kiihtyvällä vauhilla.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi