Päästäkseni luokses illoin
tasoitin väliämme silloin,
mut mis sie olit silloin?
Eläkkä nyt kysy: Milloin!
Tarkoitan niit päivii,
jolloin välttelin sitä yht Päivii.
Jotten aiheuttais siulle huolen häivii.
Myös niitä oitä,
jolloin tein töitä
ettei tartteis kiristää vöitä.
Tai niit kuita
jolloin muistelin katselemiamme kuita,
enkä ees ees vilkaissu ketää muita.
Jopa niit vuosii,
jolloin ihmediettei yritin suosii
säilyyttääksein siut miellyttävää kuosii.
Nyt kysynki siulta: Milloin,
et tiedän vastas olla silloin,
ku saavut tietä jonka tasoitin silloin,
ollaa yhes aina illoin?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toivottavasti on jo saapunut hän. Hyvä runo.
Niin milloin?Elon ihanuus ja kurjuus samassa paketissa,tykkäsin :)
Letkeää runoilua jota lukee hymy suupielissä. Tarkemmin ajatellen "oikeaa" ja todella hyväntahtoista tekstiä, vaikkakin kevyellä otteella.
Aina ei tiedä, vaan on pakko kysyä... hyvä runo
Haikailee, muistelee kevyesti runoilija,
vai sydänkö suruisesti soi? Murrerunoksi
ihana, antaa mausteisen lisän, pidin ;)
Kaikkensa runominä on tehnyt ollakseen hyvä ja ystävällinen, mutta kysymysten varaan on jäänyt. Toivoisi lyylin vastaavan, ett ollaa yhes aina illoin! :-)
Tutkimattomat ovat rakkauden tiet, se kestää
tulee, tulee - milloin vaan! ja jos ei hän, niin joku toinen joka arvostaa tasoittamaasi tietä.
Sivut