Ovel vinost hymyili siskon retale
ja vastapäätä kiemurteli onneto ketale.
Pyynnöst hää sisää marssi.
Näi jäi keskoseks yks farssi.
Sumpin tippumaa meille laitoin,
vaik mieles niskat hänelt taitoin.
Hyvää hää muka aina tarkotti,
mut silti katse jo tupaa kartotti
ja jokainen haukan katseen pysäys
oli ku naulan upottava vasaran jysäys.
Siin rupattelun sivus piikkittelyn alotti
ja miut muutamist epäkohist valotti:
Ikkunoist ei kuulemma läpi näy
ja koirat sohvan alta nilkkoihi kii käy.
Viel lähties ystävällisest huikkaa:
Pönttöön viimein puhistusaine ruikkaa!
Mie pitki hampain neuvost kiitän,
vaik mieles joukon pirui perääsä siitän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jää hekottaan :D tosi hyvä!
siskot ainakin jotkut ovat just tuollaisia, been there, felt that
Minulla ei ole siskoja eikä veljiä. Semmonen mukavan oloinen muorin mussukka kuiteski on, jonka kanssa ollaan yli 45 vuotta yhdessä tallusteltu.
Mukavan runon siitä vierailusta olet kuitenkin muistoihisi saanut ja kyllä runosta selvästi paljastuu, ett'ei se siskon vierailukaan pelkkää harmitusta tuonut.
Kyllä siinä henkii se sisarusrakkaus mukana. taustalla hiljalleen.
Leppoisan rauhallinen runo ainakin on.
Sivut