Käet rataansa kiertää,
vaik uni silmis hiertää.
Hiukset, korvanipukka ja niskakuoppa,
kulkulupa aarteelles miulle suoppa.
Käsiini vasten väristen työnnyt.
Hengitys tihenee, kaikkeen myönnyt.
Enemmä siun tekee mieli.
Ei valehtele kehon kieli.
Hartiat, selkä ja kapee uuma.
Syventyy kosketuksista huuma.
Lantio ja pyöreet pakarat,
nukkuukohan kakarat?
Kädet reisille kiertyvät.
Ne loitommaks toisistaa siirtyvät.
Aukee edessäni aarre,
sen jokainen poimu ja kaarre.
Teen viel pikkuruisen siirron.
Varmistaakseni todeks silmieni piirron.
Pääsee huuliltas pehmee vaikerrus.
Ei kai oven takaa kuulu taaperrus?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nimpä niin,niitä pieniä ja vähän isompiakin askeleita kuuluu välillä silloinkin,kun ei tarvitsisi.Ihastuttava on runosi!
Aistillinen ja hauska, mainio runo! : ))
Ihanaa arjen romantiikkaa jännittävimmillään...
Tää runo on taas viimmesen päälle hauskalla huumorilla höystetty ja niin oivallisesti sopivilla sanoilla työstetty.
Kauniin hellästi se etenee säe säkeeltä ja säilyttää oman jännitteensä, läsähtämättä ja hävittämättä sitä hellän herkkää rakkauden tunnetta, jonka pohjalta liikkeelle lähtee jo alun tien ja tuo niin tavanomainen yllätyskin tulee lopussa lukijalle todella yllätyksenä, joka kuitenkin elämässä on hyvin monasti tapahtunut ja tulee tapahtumaan.
Ne pienten jalkojen taaperrukset takana makuuhuoneen oven.
Todella ihana runo.
Murre sopii niin oivallisesti runon sanomaan/kerrontaan - rimmaava sekä rytmikäs kokonaisuus :)
Lapsiperheen parisuhteen hoitoa; kuuloaisti se tärkein :)
tässä oli sitä jotain
eli "vain elämää"
Sivut