Siitä on jo
kymmenen vuotta.
Silloin olimme viimeksi yhtä,
kuin samasta puusta veistettyjä,
yhteiseen muottiin valettuja
ja kuin toisillemme tehdyt.
Olimme ne pitkät
kymmenen vuotta
yhteydettä,
vailla tukea
ilman maagista kosketusta
vain satunnaisesti kaukaa nähden.
Traaginenhan se ero
kymmenen vuotta
sitten oli.
Taistelun tuoksinassa mursin kylkiluita
ja pitkään ajatuskin sängystä merkitsi tuskaa.
Niin unohdin hyvät hetkemme.
Tänään se tunne
kymmenen vuoden
jälkeen palasi
nahkaa koskiessani,
työntyessä sisään
ja sitomalla kireälle.
Niin olimme
jälleen yhtä
valmiina satumaisiin hetkiin,
tekemään ihmeitä
ja jälleen voittamaan
kaiken yhdessä.
Kunhan vielä
löytäisimme jostain
sen jalkapallon…
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jopas olikin;)
Ihan jotain muuta tästä tuli ensin mieleen... ja se tietty oli tarkoituskin ; ) Mainio runo : )
*naurunpyrskähdys* :)
Hyvin kierrellen ja kaarellen harhautit
niin kuin kunnon hyökkääjä konsanaan.
Urheilukauppaan ja menoksi.
Veikeää arvoitusta tässä runossa loppuun asti :)
kaksimielisillä on aina hauskaa, sinne vei runosi ensin vaan palautit hienosti maanpinnalle
ajatukset pääsi ehkä hivenen harhailemaan sivuraiteille lukiessani mutta aah riemuisa loppu - nyt kunnon pallon hankintaan!
Tämä on naurulihasten jumppaa tämä! Vaikka tunnustan, että mielessä kävi jo aivan muuta... taitavasti rakennat runoa.
Sivut