ojankaivajan käytännön filosofiaa

Ojankaivuun tärkeimpiä elementtejä on

maanläheisyys. Oikeastaan siinä pääsee

syventymään asioihin jopa pintaa syvemmältä.



Jos ojasta ei ole minkäänlaista käsitystä,

voi olla hyvä tehdä opintoretki jollekin

joelle tai purolle

miksei myös jo valmiille ojalle.

Tosin pitkän kuivan kauden jälkeisen

ojan tuijottelu ei paljon valaise.

”Opintoretken” voi suorittaa myös kotona.

Tarvitset siihen talouspaperirullan,

sakset halkaistaksesi rullan pitkittäissuunnassa!

 	– Jos tämä ei onnistu,

 	voit pyytää joltakin eskarilaiselta apua.

 	He ovat ammattilaisia 

 	näppäryyttä vaativissa askarteluasioissa–

yhden neljän nappulaparin mittaisen legon,

vesilasin vedellä täytettynä 

ja tiskipöydän.

Aseta Lego pöydälle ja talouspaperirulla

ehdottomasti halkaistu puoli ylöspäin

sen päälle siten, että jompikumpi pää

ja nyt saat valita itse kumpi kuhan toinen 

	– eihän olla tekemässä kiikkua–

on Legon päällä. Asettelussa on tärkeää huomioida,

että se toinen pää joka ei ole legon päällä 

on tiskipöydän altaan suuntaan. 

Olisi tietysti parempi tehdä koko homma altaassa

ja varmistaa tulpan aukiolo

vesivahingon välttämiseksi siltä varalta,

että kokeilu karkaa käsistä

niin kuin tämän tyyppisillä kokeilla 

on taipumus tehdä.

Nyt näiden valmistelujen jälkeen

voit kaataa vettä sinne päähän halkaistua rullaa,

jossa Lego on

ja näet kuinka vesi virtaa

tekemääsi keino-ojaa pitkin.



On tärkeää suhteuttaa 

opintoretkien havaintomateriaalin koko

omaan ojaan. 

Onhan suuruuden hulluutta

tehdä esim. Kymijoen levyinen oja.

Ymmärtänette mitä tarkoitan..

Jos vastaus oli kieltävä,

on syytä jättää ojankaivu muille.





Ojankaivuun voi karkealla jaolla jakaa 

kahteen eri tyylisuuntaan:

- Neitseellisen maan ojankaivu

- Peruskorjausojankaivu





Neitseellisen maan ojankaivu on eritäin

vaativaa aloittelijoille ja harrastelijoille,

joten se olisi syytä jättää ammattilaisille.

Mainitsen kuitenkin kaiken varalta

muutaman tärkeimmän seikan siitäkin.



Ojan päätarkoitus on hyvä pitää

kirkkaimpana johtotähtenä

alusta loppuun

eli 

sen tulee johtaa vettä

jostakin jonnekin.

Ojan tulee olla siis tarpeeksi pitkä 

ja sen kaato elikkä kansankielellä kallistus

on oltava riittävä ja myös oikean suuntainen.



Hyvä suunnitelma,

välineet

  – tukeva lapio esim. Fiskars, kiinalaisia 

  tulisi välttää, hansikkaat ei pyhähansikkaita,

  pitkävartiset saappaat esim. Kontiot joissa on 

  kiristettävä varrensuu harhalapiollisten varalta, 

  villasukat ne mummon tai anopin tekemät ovat

  parhaat ja aidot, eivätkä kuten kaupan usein

  ovat akryylilampaanvillaa ja sen ominaisuudet 

  ääriolosuhteissa ovat surkeat, lippis, juomaa ei

  kuitenkaan missään tapauksessa alkoholipitoista,

  ja aloittelijoille rakkolaastaria tukkupakkaus.

ja oikea asenne

takaavat toivotun lopputuloksen,

mutta kuten jo mainitsin 

	– toistoilla se jonglöörikin

	saa pallot pysymään hyppysissä–

tämä työ on parempi jättää ammattilaisille

toivotun lopputuloksen saamiseksi aikaan ja

henkisten sekä taloudellisten vaurioiden

minimoimiseksi.



Sitten käsittelen olemassa olevan ojan 

peruskorjauksen. Koska on jo olemassa oja,

joka menee jostakin jonnekin,

niin tämä tyylilaji sopii lähes kaikille.



Ojankaivuun peruskorjauksessa on tärkeää huomioida,

että ojan tulee olla kuiva työtä tehdessä

	– jollet usko, voit kokeilla uimarannalla

	mättämällä järvenpohjasta hiekkaa

	lastenlapiolla sankoon. Muista kysyä

	lupa lapselta, jottet joudu virkavallan

	kanssa tekemisiin. Kokeilun voi tehdä 

	myös keittiössä. Särje kananmunia

	syvälle lautaselle kuorineen ja yritä

	poimia kuoren palaset lautaselta pois

	teelusikalla. Perhesovun takia kannattaa

	kysyä puolison mahdollisia leipomisaikeita

	ja tehdä koe tiskipöydän altaassa

	siivoamisen helpottamiseksi–

ellei satu omistamaan ojalapiota toiselta nimeltään

rapalapiota, sellainen iso lapanen jossa on reikiä,

silloin märän ojankin kaivu onnistuu. Tosin eihän

se helppoa ole, mutta mikäpä ruumiillinen työ 

sitä olisikaan.



Peruskorjauksen tarkoituksena on siis jostakin

syystä parantaa tai korjata jo olemassa olevaa

ojaa ja tähän pätevät neitseellisen maan

ojankaivun perusteet jotka huonomuistisemmat

voivat kerrata tekstin alusta.



Käsittelen vielä vähän ojankaivuun asennepuolta.

Onhan se tärkeä tekijä ojankaivun onnistumisessa.



Aloita kaivaminen rauhallisesti 

ja säästä apinanraivo loppumetreille,

sillä voimien ehtyessä tahto ja raivo

astuvat riviin.



Pidä katse aina jo kaivetun ojan suuntaan.

Se helpottaa työskentelyä, sillä näin näet

 
tekemäsi työn tuloksen ja varsinkin niissä

tapauksissa, joissa ojan pituuden takia et

edes näe ojan loppupistettä ilman kiikareita

tai kaukoputkea. Loppupäästä ei maa

takuulla karkaa, vaikka et vahdikaan sitä.

Jos taas niin onnellisesti kävisi,

että se karkaisi, olisihan se kiva yllätys.

Loppupisteen tuijottelu voi myös

johtaa hutilointiin. Onhan keskittymiskyvyllä

taipumus herpaantua loppumetreillä.



Ota selvä kiintokohde jota kohti etenet

ja leveysmitta jonka levyistä kaivat

välttääksesi ”juosten kustun” tai

kauniimmin sanottuna taiteellisen vaikutelman.

Syvyydenhän määrittääkin se kaato.

Jos olet unohtanut mitä se tarkoitti,

niin palaa kohtaan jossa käsittelin

neitseellisen maan ojankaivua.



Sitten on vuorossa se filosofinen puoli.

Asenneosio sovellettavissa

meidän joka päiväseen elämään.



Niin ja oja ei ole oja

ennen kuin

siinä virtaa vesi

haluttuun suuntaan!