Minä heräsin varhain, mutta elämänsulostuttaja veteli hirsiä niin, että jyrinä kuului. Sängynlaidalla istuin ja mietiskelin, että mitä olet sinä elämä mokoma? Tuli mieleeni, että olipa kerran pappi. Ja on kai pappeja ollut iät ja ajat kuin myös edelleenkin on.
Kuten tiedämme, papit ovat hengenmiehiä. Siitä en ole varma, että pesevätkö he hampaitaan. Ja tuskin hampaiden pesu edes tähän kuuluu. Jos mihin, niin tähän se vasta kuuluukin. Sitä en tiedä, että kuuluttanevatko ihan kirkossa pappien hampaiden pesun. Saisivat ne mokomat pestä, kun eräiden henki haisee.
Sitä en myös tiedä, oliko sen papin henki tuoksahtanut, josta ajattelin hieman kertoa, kunhan kiireiltäni joudan. Se pappi seisoi pöntössä.
Pönttö, missä sielunpaimen seisoi, ei ollut vessan pönttö, vaan se pönttö oli kirkon saarnastuoli.
Niinpä niin, pappi seisoi saarnastuolissa ja saarnasi, eli puheli pehmoisia. Voi olla niin, että jos vaikka rovasti puhelee pelkästään pehmoisia,
hän voi saada osakseen kovaa. Esimerkiksi märkiä kuusenkäpyjä, jos on käpysodan aika.
Silloin kun pappi saarnata paukutteli, ei ollut käpysotaa. Rovastiko lienee saarnaaja ollut, mutta oli tai ei, niin tuohduksissa ukkeli oli.
Eikä liene kummakaan, kun seurakuntalaiset ovat yleensä hieman hänenlaisiaan. Se on varmuudella tietty, että pappi ei ollut hänenlainen, vaan ilmielävä kameleontti, eli kirkon pappi.
Kun pappi saarnasi, niin karsta tippui kirkon katosta ja hämähäkin seitit hupaisasti lieppasivat. Pappia suututti, kun seurakuntalaisten elämä oli enempi sitä sun tätä.
Niinpä papin kiihtyessä saarna vyörymistään vyöryi. Vihdoin tultiin jo siihen kohtaan missä piti kysyä: ”Mitä olet sinä elämä?” Tämä saarnan kohta oli niin voimallinen, että sanat eivät enää riittäneet vaan piti ottaa kädet avuksi.
Kun käsillä puhutaan, niin silloin saattaa tapahtua yhtä sun toista.
Silloin tosin ei tapahtunut yhtätoista, vaan tapahtui yhtä, eli sitä ihteesä. Pappi nääs läjäytti leveän kämmenensä saarnastuolin reunaan.
Kun läjäytti, niin saarnan jatkeeksi tuohtuneena tokaisi: ”Mitä olet sinä elämä. Paljasta kissan paskaa.”
Tässä asiassa oli vankkumaton totuus. Ja onhan sanottu, että totuus tekee vapaaksi. Olen sitä mieltä, että saarnan jälkeen seurakunta tunsi itsensä vapautuneeksi, koska vankkumaton totuus vapaaksi tekee.
Tämän saarnan ydin oli siinä, että jostain syystä julmettu kulkukolli oli livahtanut kirkkoon ja käynyt vääntämässä läjän saarnastuoliin. Ei tainnut hiirijahdissa hipsutellut katti arvata, millaisen pyhäin häväistyksen aikaan sai.
Molskis!
Selite:
Runoilijaystävilleni toivon kevätauringon valoa, iloa ja mielentyyneyttä!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut