Olen juurtunut pihan multaan,
kuten kotikoivuni tuo,
kevätiltana mielensiivin
lennän koivuntaimeni luo.
Hento latvasi taittui varhain,
itkit kyynelin mahlaisin,
mutta nuoruuden kasvuvoima
korjas vahingon kuitenkin.
Saitkin tilalle uuden latvan
vielä entistä ehomman,
voimakkaana vihervin lehdin
käyt nyt tuulia vastahan.
Kova kohtalo ampui nuolen
mielen pohjalle syvyyksiin
sinä omaa sairautta itkit
minä myös sulin kyyneliin.
Surun timantit maahan vuoti,
kirjosieppoa kuuntelin,
oli kevät kuohunnan aikaa,
pärski puroset kuplien.
Vinkuu syksyiset myrskytuulet,
pihapuutani taivuttaa,
sydämessä myös viimat käyvät
täytyy nöyrtyen kumartaa.
Sinen kuulakkaat kuura-aamut,
kiteet oksilla kimaltaa,
mielenkoivuuni valkohuntu
ensilumena lankeaa.
kuten kotikoivuni tuo,
kevätiltana mielensiivin
lennän koivuntaimeni luo.
Hento latvasi taittui varhain,
itkit kyynelin mahlaisin,
mutta nuoruuden kasvuvoima
korjas vahingon kuitenkin.
Saitkin tilalle uuden latvan
vielä entistä ehomman,
voimakkaana vihervin lehdin
käyt nyt tuulia vastahan.
Kova kohtalo ampui nuolen
mielen pohjalle syvyyksiin
sinä omaa sairautta itkit
minä myös sulin kyyneliin.
Surun timantit maahan vuoti,
kirjosieppoa kuuntelin,
oli kevät kuohunnan aikaa,
pärski puroset kuplien.
Vinkuu syksyiset myrskytuulet,
pihapuutani taivuttaa,
sydämessä myös viimat käyvät
täytyy nöyrtyen kumartaa.
Sinen kuulakkaat kuura-aamut,
kiteet oksilla kimaltaa,
mielenkoivuuni valkohuntu
ensilumena lankeaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut