Kuka rakastaisi kiukkua?

Jokin minussa kesyyntyy vierelläsi.
Kuin luonteestaan poikennut kettu käperryn kainaloosi.

Usein minä raavin ja puren,
kiukkuan ja ärhentelen,
kuin häkkieläin.

Mutta sinä olemuksellasi rauhoitat,
pidät lähellä, vaikka rimpuilen.
Et aja pois, et jätä yksin.

Katsot vain hiljaa, ojennat kätesi,
pyydät lähelle.
Ja, vaikka minä vielä ärisen, kieltäydyn ja kitisen.
Marttyyrina marisen, sinä seisot paikoillasi.
Odottaen.

Ja, kun viimein kiukku antaa periksi,
vaihtuu kyyneliksi, otat askeleen, astut lähemmäksi.
Vedät syliin ja silität takkuista tukkaani,
kiukun kiristämiä hartioita ja hiljaa kuiskaat:

Niin minäkin sinua rakastan.