Ikävä ihon alla

Sinun lähtösi, kuolemasi.
Minun kipein kohtani.
Haava, joka ei parane.

En ole unohtanut, kuinka paljon sinua rakastin.
Rakastan.
Kaikki minussa kaipaa sinua vieläkin.

Ei tule päivää jolloin en sinua muistaisi.
Vaikka olinkin unohtanut äänesi, kuuntelin sen videolta muistaakseni sen taas.
Ja se teki kipeää.
Teki kipeää muistaa, mutten tahdo unohtaa.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen,
olet lähempänä kuin koskaan.
Minä puhun sinulle,
kuin aina ennenkin.

Minä katsoin peilikuvani heijastusta lasista, jonka alla kuvasi seisoo.
Minä olen muuttunut.
Vuodet ovat kohdelleet kasvojani hellästi,
mutta sieluni..
Sen vuodet ovat kuluttaneet puhki. 

Toisina päivinä jaksan olla vahva.
Jaksan seistä omilla jaloillani vastatuulessa.
Toisina päivinä tahtoisin vain luovuttaa.
Lyödä hanskat tiskiin ja jatkaa yksin matkaa.

Kunpa vain voisit olla täällä,
sinä tietäisit vastaukset kysymyksiin,
joiden alla minä tunnen itseni lapseksi.

Sinä osaisit huutaa silloin,
kun minä vaikenisin.

Sinä osaisit lohduttaa silloin,
kun minä en riittäisi.

Seisoisit meidän edessämme silloin,
kun minä pelkäisin.

Mutta enää sinua ei ole 

On vain maailma, josta tuli tyhjempi.
On vain elämäni, josta tuli rikkinäisempi.

Ainoa, mitä sinusta jäi on pieni ihmeeni.
Pieni ihmeeni, jonka hymy, nauru ja olemus ovat kaikkeni. 
Pieni ihminen, jonka nähdessäni tiedän,
että pala sinusta elää vielä.