kysy minulta
kuka teki nämä haavat kainaloihini?
lunta satoi eteisessä, niinpä siihen sammuttuani luulin
että olin nukkunut ulkona koko yön
sisällä kuorsasi rakkaus, kuuntelin sitä lumisen harson läpi
sillä oli yönmusta tukka ja veistoksellisen kauniit kasvot
sen iho oli kiveä, sen huulet olivat kiveä, sen sydän oli perhonen
ja minä pidin sitä häkissä kuin vankia
sitten minä vihasin itseäni
ja vaikka minulla oli jo krapula
minä menin ja hankin toisen vielä kauheamman
seuraavana aamuna katsoin shrekin
itkin monesta syystä
missä olin kun lapsuuteni paloi?
veri valuu noroina reisiä pitkin
jaksa vielä vähän kulta
jaksa vielä vähän kulta
et varmaan saa verta irti lakanoista
se olisi heti pitänyt huuhtoa kylmällä vedellä
poltatko ne vai pidätkö itseäsi syyttömänä tähän rikokseen?
minusta irtoaa kaikki suihkussa
minusta irtoaa kaikki suihkussa
paitsi mustelmat, joista äiti myöhemmin kysyy
eikä se outo tyttö, joka silloin ilmestyi minulle kuin unessa, koskaan katoa
eikä se koskaan lakkaa itkemästä
eikä se koskaan lakkaa itkemästä
miksi minua kutsutaan toisen ihmisen nimellä?
sillä minä kuolin
ja minä vihaan i-kirjainta
möröt ja aaveet eivät hymyile
kysy, olenko koskaan ollut onnellinen, että voin vihdoin myöntää
en
mutta tahtoisin olla
edes kerran
kuuntele kun kerron tarinan tytöstä, joka antoi osansa tuulelle
ymmärrä, etten tiedä mitään ihmisten välisistä liitoista ja sopimuksista
että olen tuuli enemmän kuin ihminen, että olen enemmän sammal
kaarna ja kulmikas kivikko
mutta edes kerran tahtoisin
iloita ihmisen lailla
karkeloida
tulla kotiin vasta silloin
kun katulamput ovat jo sammuneet
ja maailma näyttää uneksivan
hukkuvan tiedottomaan mustaan
sakeaan pimeyden harsoon
niin kuin kuuluu
pelkoa vailla
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
karmeudetkin kerrot kauniisti et väkivalloin,
silti ahdistus puhuttelee lukijaa kovin.