jossain kaukaisissa maissa on tuulen korventamia kaupunkeja
joissa kaduilla kasvaa heinää ja talojen seinät soivat laulua
niistä jotka lähtivät aina ja aina uudelleen kunnes kukaan ei palannut:
kukaan ei enää rakenna, kukaan ei enää tee pesiä
lapset eivät roiku mattotelineillä, temppuile ja naura
oli aika jona me oltiin täynnä rakkautta
mutta enää kukaan ei rakasta
ei enää taistella maalien väreistä
kaikki on niin yksinkertaista kun vain tuuli korventaa
me ei haluta tätä
me ollaan seiniä ja valmiita kaatumaan
miksi kukaan ei tule kotiin vaikka päästin tuulen ikkunasta sisään pyyhkimään pölyjä
keittiö ei kiillä, mutta se oli paras mihin pystyin nyt kun on kuivaa
sateella auttaa kun katto repsottaa
silloin liesi aina kiiltää hetken valmiina ravinnonvalmistamisen rituaaliin
rakasta minua taas sinä joka rakensit minut
katso näitä katuja, joilla vain heinät tanssivat
tule ja asuta minut
minä kaipaan sitä kuinka joku nukkuu minussa öisin
hampaiden harjaamisen ääntä, askelten narinaa,
tiskien kilinää, hengitysten rytmejä, hiljaisuutta ja meteliä
en kiellä kiintyneeni tuulen ulinaan näissä tyhjissä huoneissa
mutta autiona vuosikymmenet kulkevat hitaasti
ja onhan tämä ruma tämä repsottava tapetti
minä olen niin yksinäinen tässä tuulen paahteessa
minä haistan teidät rautateitä myöten
mutten koskaan kohtaa
miksi sinä rakensit minut jos et aio rakastaa?
ihminen
olenko minä sinulle vain vaihe historiassasi?
unohdettu arkkitehtuurinen näyte?
väliaikainen tila?
oliko merkitykseni vain olla sinun ja vaipua unholaan?
miksi et kaatanut minua kun se oli vielä armollista?
mikä minä olen, ihminen
kyhätty talo
enkö luomuksesi
eikö koti tarkoittanutkaan sinulle paikkaa
omaasi
täällä minä seison vielä vuosisadankin jälkeen
ehkä minä opin rakastamaan kasveja
ehkä muutkin kaltaiseni
kiinnymme hiljaisuuteen
betoniimme kuluneisiin jälkiisi
joissa kaduilla kasvaa heinää ja talojen seinät soivat laulua
niistä jotka lähtivät aina ja aina uudelleen kunnes kukaan ei palannut:
kukaan ei enää rakenna, kukaan ei enää tee pesiä
lapset eivät roiku mattotelineillä, temppuile ja naura
oli aika jona me oltiin täynnä rakkautta
mutta enää kukaan ei rakasta
ei enää taistella maalien väreistä
kaikki on niin yksinkertaista kun vain tuuli korventaa
me ei haluta tätä
me ollaan seiniä ja valmiita kaatumaan
miksi kukaan ei tule kotiin vaikka päästin tuulen ikkunasta sisään pyyhkimään pölyjä
keittiö ei kiillä, mutta se oli paras mihin pystyin nyt kun on kuivaa
sateella auttaa kun katto repsottaa
silloin liesi aina kiiltää hetken valmiina ravinnonvalmistamisen rituaaliin
rakasta minua taas sinä joka rakensit minut
katso näitä katuja, joilla vain heinät tanssivat
tule ja asuta minut
minä kaipaan sitä kuinka joku nukkuu minussa öisin
hampaiden harjaamisen ääntä, askelten narinaa,
tiskien kilinää, hengitysten rytmejä, hiljaisuutta ja meteliä
en kiellä kiintyneeni tuulen ulinaan näissä tyhjissä huoneissa
mutta autiona vuosikymmenet kulkevat hitaasti
ja onhan tämä ruma tämä repsottava tapetti
minä olen niin yksinäinen tässä tuulen paahteessa
minä haistan teidät rautateitä myöten
mutten koskaan kohtaa
miksi sinä rakensit minut jos et aio rakastaa?
ihminen
olenko minä sinulle vain vaihe historiassasi?
unohdettu arkkitehtuurinen näyte?
väliaikainen tila?
oliko merkitykseni vain olla sinun ja vaipua unholaan?
miksi et kaatanut minua kun se oli vielä armollista?
mikä minä olen, ihminen
kyhätty talo
enkö luomuksesi
eikö koti tarkoittanutkaan sinulle paikkaa
omaasi
täällä minä seison vielä vuosisadankin jälkeen
ehkä minä opin rakastamaan kasveja
ehkä muutkin kaltaiseni
kiinnymme hiljaisuuteen
betoniimme kuluneisiin jälkiisi
jotka muistuttavat poissaolostasi
ehkä annamme anteeksi
päästämme irti
ehkä vielä palaatte
kuten palasitte muihinkin hautautuneisiin kaupunkeihin
ehkä luovumme toivosta
kaadumme hiljaa
tulemme maaksi lopulta
laulujamme jatkavaksi
ehkä annamme anteeksi
päästämme irti
ehkä vielä palaatte
kuten palasitte muihinkin hautautuneisiin kaupunkeihin
ehkä luovumme toivosta
kaadumme hiljaa
tulemme maaksi lopulta
laulujamme jatkavaksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit